Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala kirjoitti Kalevassa (Yläkerta 19.1.), että ”houkuttelevuus on suurin haaste Oululle ja maakunnalle – nuoria aikuisia muuttaa enemmän pois Oulusta kuin Ouluun.” Tutkimusten mukaan ihmiset muuttavat pääasiassa Oulusta töiden ja työmahdollisuuksien perässä. Vain harvalla Oulusta pois muuttaneista muuttopäätökseen liittyi tyytymättömyyttä asumiseen.
Jäin pohtimaan Oulua muuttajan silmin. En ole koskaan asunut Oulussa. Olen kuitenkin viettänyt siellä aikaa. Tunnen siis Oulun kohtalaisen hyvin. Minulle tulee Kaleva kotiin ja seuraan sosiaalisesta mediasta Oulun seudun asioita niin siellä asuvien ihmisten kuin erilaisten yhteisöjen kautta.
Täytyy myöntää, että ilman näitä linkkejä ja vain valtamedioita seuraten, Oulu jäisi valitettavan vieraaksi.
Tein yhteisöpalvelu Twitterissä lyhyen kyselyn siitä, miksi Oulusta on muutettu pois. Vastauksissa korostuu muutto opiskelemaan tai työn perässä. Takaisin muuttoa pohdittiin, mikäli olisi sopivaa työtä tai se puolisolle sopisi. Oulua pidetään yleisesti edullisena paikkana asua ja helppona liikkua pyörällä Helsinkiin verrattuna. Oulu on yliopiston ja teknologiamenestyksensä vuoksi entisten oululaisten ajatuksissa Pohjois-Suomen pääkaupunki.
Pohjois-Pohjanmaa on nuorisovaltainen maakunta Uudenmaan lisäksi. Syksyllä Uudenmaan liitto vaati lisää opiskelupaikkoja Uudellemaalle. Syynä on se, että ylioppilastutkinnoista 32 prosenttia suoritetaan Uudellamaalla. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikoista 24 prosenttia on Uudellamaalla ja yliopistojen aloituspaikoista 27 prosenttia.
Kaikissa yliopistomaakunnissa, Pohjois-Pohjanmaata lukuun ottamatta, yliopistoihin pyrkii enemmän uusmaalaisia kuin oman maakunnan nuoria.
Oulu ei siis tule samalla tavalla tutuksi uusimaalaisille nuorille kuin muut yliopistokaupungit. Kun tähän ynnää sen, että Pohjois-Pohjanmaalta lähti Uudellemaalle vuosien 2010-2018 välisenä aikana lähes 3 000 nuorta aikuista (25-34-vuotiaat) enemmän kuin sieltä tuli Pohjois-Pohjanmaalle, ymmärtää lopputuloksen.
Taloustutkimuksen tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat erittäin haluttomia muuttamaan työn perässä. Nuorimmassa ikäluokassa eli alle 25-vuotiaissa on keskimääräistä enemmän (19 %) niitä, jotka haluaisivat muuttaa työn perässä, mutta jo seuraavassa ikäluokassa 25–34-vuotiaissa muuttohalukkuus putoaa kahdeksaan prosenttiin.
Muuttohalukkailla on useimmiten toiveena, että uusi työpaikka löytyisi korkeintaan sadan kilometrin päässä nykyisestä kotipaikasta. Tämä voi kertoa halusta turvata sosiaaliset suhteet tai isovanhempien apu lastenhoidossa. Suurimpina esteinä työn perässä muuttamiselle mainitaan, että puolisolle ei olisi siellä töitä tai opiskelupaikkaa (28 %).
Koko Suomi on herännyt puhumaan työvoimapulasta. Työikäisen väestön väheneminen ja eläköityminen tuottaa hyvän taloustilanteen tilanteessa pulaa osaajista koko Suomeen. Myös me Kuhmossa olemme teettäneet pito- ja vetovoimatutkimuksen. Jokainen alue pohtii vahvuuksiaan ja miettii, mistä uudet lääkkeet outoon tilanteeseen.
On selvää, että jokaisen kunnan strategisena valintana ei voi olla väestönkasvu. Hyvinvoinnin hedelmät on kyettävä kylvämään jollain muulla tavalla. Lisäarvon täytyy löytyä muualta kuin vakituisen väestön määrästä. Ajatus on vaikea hyväksyä, mutta pohtimisen arvoinen. Mitkä esimerkiksi ovat niitä uusia keinoja kerätä hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen varoja, kun väestön määrä vähenee? Mitä pitäisi verottaa ja miten?
Palataanpa pohtimaan muuttoliikettä. Uskon, että paikkariippumaton työ avaa ihmisille uusia mahdollisuuksia valita asuinpaikkansa ja puolison työpaikan. Epäilevät pelkäävät, että paikkariippumaton työ vie työmahdollisuudet yhä enemmän Uudellemaalle. Kuten Vaalan kunnanjohtaja Miira Raiskila sanoi 20.1. pidetyssä selvityshenkilön kuulemistilaisuudessa Oulussa, ainakin kaista olisi sen jälkeen auki molempiin suuntiin. Nyt moni keskittämispäätös vie työpaikkoja pois niin maaseutukunnista kuin Pohjois- ja Itä-Suomen maakuntakeskuksista.
Itse Kuhmoon kaksi vuotta sitten muuttaneena ymmärrän yhä paremmin sosiaalisten suhteiden merkityksen juurtumisessa paikkakunnalle. Nyt kun työtä on, minkä perässä muuttaa niin Kainuuseen, Lappiin kuin Pohjois-Pohjanmaalle, on entistä enemmän panostettava siihen, että niin muuttavat aikuiset kuin mahdolliset lapset ja nuoret viihtyvät paikkakunnalla. Pelkät vapaa-ajan palvelutkaan eivät riitä, jos asenne tulijoita kohtaan on hankala. Jokaisen meistä tulee kantaa tästä vastuuta.
Oululaiset ovat vastuussa siitä, millainen fiilis muuttaessa Ouluun syntyy. Samoin me kuhmolaiset siitä, miten otamme tänne vastaan.
Tytti Määttä on Kuhmon kaupunginjohtaja.