Kadonnut kaupunki - elämyspuisto Oulu 2008 avautui viikonvaihteessa Oulun kaupunginteatterissa kevyillä lämpiösketseillä, joilla katsojia ikään kuin vihittiin tuleviin tapahtumiin, tarkkailemaan ihmisiä ja tuttua kaupunkiympäristöä toisin silmin.
Opastus tulikin tarpeeseen, sillä kirjallisten ennakkotietojen perusteella tapahtumasta ei ole helppo saada täyttä selkoa.
Kokonaisuus muistuttaa roolipeliä, jonka perussäännöt täytyy ensin tankata ymmärtääkseen, mistä puhutaan ja mitä tapahtuu.
Pelaaminen kysyy ennakkoluulottomuutta, ja asetelman voi kuvitella houkuttelevan mukaan nimenomaan live-roolipelaajia ja muita samanhenkisiä ikään katsomatta.
Oulu on viikon verran muinaiskohde tulevaisuudesta saapuvalle matkailijalle. Rotuaarin infokioskissa kaupataan retkiä, joista kattavin on Don Walshin opastama kaupunkikävely.
Liukasliikkeinen Don Walsh (Sami Henrik Haapala) hääri pääosassa myös teatterilla, kun ison vitosen Oulu-elämykset yksi kerrallaan paljastettiin. Ne ovat uintireissu, ukkosmyrsky, päiväunet, häpeä (kännäämisen jälkeen) ja syöminen yhdessä alkuasukkaan kanssa.
Siis hyvin luonnollisia jokapäiväisiä asioita, joista näköjään saa kaivetuksi esille myös arjen eksotiikkaa, kun musiikilla höystäen sopivasti vääntää ja kääntää tyyliin Grandiosa Pizzaperjantai, tuo oululainen kansansävelmä.
Kaikki avajaisten käsikirjoituksen ajatuksenjuoksut ja kohtaukset eivät suinkaan olleet nerokkaita, välillä kohellettiin lapsekkaasti liikaa. Mutta kun niin monia suun virneeseen vetäneitä sanankäytön helmiäkin mahtui mukaan, päätyivät tunnelmat mukavasti plussan puolelle.
Käyttökelpoisia lauseita viikolle: Alakko nää mua? En juo ennää ikinä...