Kulttuuritalo Valveen lounasravintola Konst o. Deli on laajentanut ruokalistaansa. Nyt on tarjolla muun muassa Suunmukaista, Annospaloja, Silmänruokaa ja Palan painikkeeksi.
Katettuna on, kuten usein sanotaan, sen seitsemää sorttia, ja totta puhuen paljon enemmänkin: oululaisen Sirpa Heikkisen kuvataiteen aineopintojen päättötyönäyttely Pinky Noise.
Taiteilija itse pohtii, voisiko näyttelyä kutsua myös arkeen asetetuksi ympäristötaiteeksi tai installoiduksi arkiympäristöksi.
Miksipä ei.
Joka tapauksessa sen teoksina ovat esimerkiksi puuvillapöytäliinalle prässättynä kalvosiirtona toteutettu sarjakuvamainen piirrostarina ja sen kuvaruutuadaptaatio 617 kuvalla, serigrafialla kuvioitu räsymatto, albumeihin pinkatut valokuvatulosteet, käsiprässillä kiinalaiselle wenzhou-paperille siirretyt monotypiat, pinkiksi sekoitetulla serigrafiapastalla askelkuvioitu purjekangas ja japanilaiselle Shiohara-paperille tehdyt linoleikkausvedokset, jotka voi taitella edelleen kuutioiksi.
Yksi teoksista, serigrafiavedoksin kuvioitu raakapuuvillainen väljä takki, on taiteilijan itsensä päällä.
Juuri nyt Heikkinen kertoo kahden teoksensa neljästä päähenkilöstä eli Fredrika Bremeristä, Sigrid Schaumanista, Miina Äkkijyrkästä ja Milla Paloniemestä kahdelle nuorelle, jotka ovat tulleet viettämään aikaansa ravintolassa muuten vain.
Jokaisessa Pinky Noisen teoksessa on mukana enemmän tai vähemmän tunnistettavia naisia.
Näyttelyn nimeen puolestaan liittyy monia merkityksiä ja merkityksillä leikittelyä.
Mitä tarkoitamme, kun puhumme pinkistä?
– Huomioväriä, joka liitetään tyttöihin, naisiin ja naiseuteen. Silti joskus ennen teollista vallankumousta sitä pidettiin varsin maskuliinisena värinä, Heikkinen muistuttaa.
Y-kirjain sanan pinkki perässä tuo siihen omanlaisensa, toiseuteen viittaavan vivahteensa.
Ja noise: se tarkoittaa hälyä tai kohinaa. Aika moni tietää käsitteen valkoinen kohina. Vaaleanpunainen kohina on kuitenkin jotain muuta.
– Koko näyttelyni on älähdys kaikkien naisten ja tyttöjen ja sellaisiksi itsensä tuntevien puolesta. Yritän pitää ääntä aiheesta, mikä on oikeastaan ikuisuusaihe: miten naiset tässä maailmassa pärjäävät ja millaisia teitä heille valikoituu.
Näyttelyn jokaisesta teoksesta voisi myös puhua vaikka kuinka pitkään. Mutta jos jokin niin ravintolatilan pöytien yläpuolelle ripustettu purjekangas on jo itsessään erityisen paljon puhuva.
– Purje on omin jaloin tallomani. Tuolla ylhäällä se on siksi, että naisten jälkiä katsottaisiin kerrankin ylöspäin.
Sirpa Heikkinen siirtyi kuvien tekijäksi kahdeksisen vuotta sitten. Siinä vaiheessa hänellä oli takanaan yli 30 vuoden ura kirjoittavana toimittajana ja kriitikkona.
Kuvataidetta Heikkinen alkoi opiskella Limingan taidekoulussa, ensin valokuva- ja sarjakuvalinjoilla ja sitten grafiikkaan perehtyen. Tämän jälkeen hän aloitti Limingan taidekoulussa kuvataiteen perus- ja aineopinnot Lapin yliopiston avoimena yliopisto-opetuksena.
Omia näyttelyitä Heikkinen laskeskelee pitäneensä viimeisen kahdeksan vuoden aikana runsaat 20.
Lisäksi hän on kuvittanut Elisabeth Sandelinin viime vuona ilmestyneen lastenkirjan Den Försfunna Filmrullen.
– Näyttelyni eivät ole olleet koskaan ihan tavanomaisia, Sirpa Heikkinen pohtii ja jatkaa, että olennainen osa niitä on oma läsnäolo.
Valveen lounasravintolassakin Heikkinen käy päivittäin juttelemassa ihmisten kanssa ja haastattelemassa halukkaita.
Somessa toistaiseksi olemattomalle tällainen lähestymistapa on hänen mukaansa mitä luontevin.
– Esittelen itseni ja kysyn, kiinnostaako kuulla lisää. Joku sanoo, että ei, ja joku toinen, että juu, kerro vaan.
Pinky Noisea Heikkinen laventaa lisäksi viidellä etukäteen sovitulla keskustelutuokiolla. Niistä ensimmäinen on tänään keskiviikkona, jolloin Heikkinen jutustelee graafikko Maria Markuksen kanssa kuvataiteilijuudesta ja pinkistä väristä kello 14 alkaen.
Seuraavat juttelukumppanit ovat tekstiilitaiteilija Vuokko Isaksson 16.3., näyttelijä Tuula Väänänen 19.3., tanssinopettajaksi kouluttautuva Taina Ala-Ketola 20.3. sekä muun muassa poliittisia pilapiirroksia tekevä Sira Moksi 27.3.
Sirpa Heikkinen
Syntynyt Lappeenrannassa 17.5.1948.
Asuu Oulussa.
Vapaa taiteilija, työskennellyt aiemmin Kalevassa muun muassa kulttuuritoimittajana ja kriitikkona. Suomen arvostelijain Liiton jäsen.
Ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulusta. Toimittajatutkinto Tampereen yliopistosta, opiskellut lisäksi muun muassa logopediaa Jyväskylän yliopistossa sekä draamaa ja kotimaista kirjallisuutta Tampereen yliopistossa.
Kuvataideopintoja Limingan taidekoulussa sekä kuvataiteen perus- ja aineopinnot Lapin avoimessa yliopistossa.
Harrastaa lukemista ja vesijuoksua.
Ajankohtaisia näyttelyitä Pinky Noise lounasravintola Konst o. Delissä Kulttuuritalo Valveella 29.3. asti. Yhteisnäyttely Universumi Ukkolan kellarigalleriassa Juvalla 29.6.–12.8.