Vaasan kauppatorilla oululainen tuntee olonsa kotoisaksi. Suojan merituulen kirpeältä henkäykseltä tarjoaa torin reunustan jyhkeä monumentti. Suomen vapaudenpatsas muistuttaa tapahtumista, jotka moni haluaisi jo unohtaa.
Kun Suomi vuonna 1918 suistui sisällissodan sekasortoon, tuli Merenkurkun helmestä kahtia jakautuneen maan toinen pääkaupunki, valkoinen Vaasa.
Tänään Vaasa on jotain, mitä kukaan ei 91 vuotta sitten olisi voinut kuvitella. Kaupunki, jossa ihmiset tunnustavat punaista väriä. Eikä tämä ole aprillipila. Sport on saanut Vaasan sekaisin.
Valkoisen Vaasan ylin päällikkö oli Carl Gustaf Emil Mannerheim. Punaisessa Vaasassa ylipäällikön tehtäviä hoitaa kiekkoleijona numero 79. Juhani Tamminen on ottanut Pohjanmaan haltuunsa Aurinkokuninkaan auktoriteetilla.
Sport on Vaasan mutta myös vanhan Vaasan läänin joukkue. Juuri nyt jääkiekko yhdistää alueen ihmisiä tavalla, jonka tehokkuutta imagokonsultit voivat vain ihmetellä.
Pohjalaiset asuvat vastakohtien ja äärimmäisyyksien maakunnassa. Asukkaista 51,7 prosenttia puhuu äidinkielenään ruotsia. Päättäjät saavat uskotella mitä tahansa, mutta totuus on, että lakeuksilla suomalaiset ja suomenruotsalaiset opettelevat yhä sietämään toisiaan.
Maailmassa on vain yksi paikka, jossa laihialainen autokauppias ja närpiöläinen tomaatinviljelijä pääsevät samalle aaltopituudelle. Siellä he kaulailevat kuin iänikuiset ystävät. Siellä he tuntevat ylevää ylpeyttä ja yhdistävää yhteisöllisyyttä.
Sportin kotihallin karnevaalitunnelma murtaa maakunnan asukkaiden tunnelukot ja ennakkoluulot nanosekunnissa.
Ja se on Tammiselta temppu, jota kaikkien on syytä kunnioittaa. Pidit jääkiekosta tai et.
Ilman unelmia ihmisellä ei ole mitään, mutta jääkiekkoseuran elämysbisneksessä pelkkä unelmointi vie varmaan tuhoon.
Niin kävi aikanaan Kärpille. Ja niin oli käydä Sportille. 1990-luvun lopun järjettömien satsausten jälkeen Sport löysi itsensä haudasta, josta se pelastautui vain yksityishenkilön poikkeuksellisen jalomielisyyden ansiosta.
Vuonna 2009 Juhani Tamminen, toimitusjohtaja Juha Saari ja puheenjohtaja Heikki Hiltunen katsovat horisonttiin, missä SM-liiga kangastelee ihmemaa Ozin kaltaisena paratiisina.
Vauhti kiihtyy päivä päivältä, mutta ehkä herrojen kannattaisi vilkaista varmuuden vuoksi myös taustapeiliin. Jos Sport jää Mestikseen, puhaltaa tuuli kylmemmin ja kovempaa kuin Vaasan kauppatorilla koskaan.
Silloin paljastuu perustan lujuus - ja kiekkojohtajien pätevyys.
Onneksi kaikki ei ole Sportilla yhden (liiga)kortin varassa. Eihän?
Kimmo Siira
kimmo.siira@kaleva.fi