Keittäjä teki liian hyvää ruokaa – viranomaiset puuttuivat tasa-arvon nimissä asiaan. Onhan se korjausliikettä vaativa vääryys, että toiset koululaiset saavat pahaa ja epäterveellistä ruokaa, kun joillekin tarjotaan samaan hintaan hyvää ja terveellistä.
Muutos ei ilmeisesti ole kuitenkaan mahdollinen kuin yhteen suuntaan. Jatkossa kaikki saavat yhtä pahaa.
Tämä kuukauden päivät sitten uutisoitu epäkohta länsinaapurista nostatti puheenpärinää Suomessakin. Ruotsalaisessa Falunin kaupungissa keittäjänä työskentelevä Annika Eriksson oli leiponut lapsille tarjottavat leivät itse ja huolehtinut siitä, että syömärit saavat reilusti erilaisia kasviksia lounaallaan.
Kaupungin päättäjät katsoivat kuitenkin, että Erikssonin monipuolinen ruoka ei vastannut säädöksiä terveellisestä ruokavaliosta. He määräsivät keittäjän supistamaan lounastarjontaa.
Ostoleipää tiskiin ja vähemmän kasviksia lautasille.
Kas kummaa, Erikssonin ruokien hellimät lapset ja heidän vanhempansa nousivat barrikadeille. Myös media läähätti kaupunginisien niskaan sillä seurauksella, että päättäjät joutuivat paineen alla lieventämään keittäjälle langettamaansa ukaasia.
Oulussakin on vellonut keskustelu oppilaitosruokailun ympärillä. Osa ammattikorkeakoululaisista on kritisoinut voimakkaasti ruokalansa lounaan laatua ja makua. Pieniä boikottejakin on pidetty.
Hinnasta opiskelijat eivät valita. Peruslounas maksaa opiskelijakortilla yhden euron ja 15 senttiä. Ainakin osa opiskelijoista olisikin valmis maksamaan peruslounaastaan enemmän, jos lisärahalla saisi parempaa ruokaa.
Eräs ruokaa moittinut korosti, että kyse ei ole pelkästään mausta. Ruoka on hänen mukaansa joskus ihan hyvää, mutta terveellisenä hän ei sitä pidä.
Tietenkin täytyy muistaa, että syöjällä ja ruoan tarjoajalla voi olla oikeutetusti erilainen käsitys terveellisyydestä. Terveellisyys kun tuntuu olevan melko liukuva käsite.
Jos koulu- tai oppilaitosruokalan lounaalle asetetaan kriteeriksi vain se, että peruslounaalla on tarjottava hiilihydraatteja ja proteiinia sekä hitunen rasvaa, saattaa ”terveellinen” lopputulos olla hyvin kirjava.
Lautaselle voi ilmestyä kasviksia, juureksia ja vähärasvaista lihaa. Tai sitten lautasella voi olla valkoista pastaa, jatkettua jauhelihaa ja kastiketta.
Nytkähdys parempaan on toivottavasti luvassa, sillä oppilasruokailun tasoa pyritään varmistamaan suosituksilla. Valtion laatimat ravintosuositukset opiskelijaruokailusta tulevat voimaan vuoden alusta.
Ateriatukea maksava Kela edellyttää, että opiskelijoiden ateriapalveluista ja niiden kilpailutuksesta vastaavat tahot huomioivat päätöksissään ravintosuositusten periaatteet.
Tämä on hyvä alku, sillä pahimmillaan suomalaisen opiskelijan (ja koululaisen) hiilihydraattipitoinen lounas hikoilee vitamiinin puutteessaan natriumglutamaattia, elintarvikevärejä, transrasvoja ja muunneltua maissitärkkelystä.
Ilmaisen kouluruokailun ja halvan oppilasruokailun arvo on kiistaton. Silti ei ole ihan sama, mitä lapsille ja nuorille syötetään.
Ruoka sinänsä ei silti ole itseisarvo. Eikä kaikki ruokana markkinoitava mössö ole automaattisesti terveellistä siksi, että joku on keksinyt sitä lounaaksi tarjota.
Koulu- tai oppilasruokailu on olennainen osa sen syöjän päivittäistä ravitsemusta. Jos tämän lisäksi vielä kotona syödään mitä sattuu, tilanne on vähintäänkin huolestuttava. Päivittäisen ravinnon vaikutusta terveyteen ei kannata aliarvioida.
Aterialta on lupa odottaa terveellisyyttä, miksei jopa maukkautta. On lupa odottaa saavansa puhdasta, ravitsevaa ja mahdollisimman vähän lisäaineita sisältävää ruokaa.
Arkikokemus todistaa keittäjä-Erikssonin hokkuspokkuksen mahdolliseksi. Terveellistä ruokaa voi tehdä myös halvalla.