Markkinatalouden lait näyttävät kumoutuvan Suomen sähkökaupassa, jossa aktiivisuus ei olekaan kuluttajalle enää hyve. Sähkön hinnan nousulle ei näy loppua.
Jos et kilpailuta, jos et kysy tarjouksia, niin pääset halvemmalla. Tällaisen opin ei pitäisi toimia markkinataloudessa, mutta on yksi talouden alue, jossa näin silti on. Kyse on Suomen kuluttajasähkön markkinoista.
Kyseinen kummallisuus käy ilmi Vaasan yliopiston tutkijoiden julkistamasta selvityksestä. Sen perusviesti on penninvenyttäjän kannalta tyly. Sähkönmyyjien kilpailutus ei enää hyödytä. Sähkön tarjoushinnat ovat tätä nykyä noin 15 prosenttia kalliimmat kuin yhtiöiden listahinnat.
Karuja lukemia Vaasa EMG:n tutkimus lyö pöytään enemmänkin: sähkön tarjoushinnat ovat vuoden 2001 tammikuusta tämän vuoden joulukuuhun mennessä nousseet keskimäärin 110 prosenttia. Suurin kustannusten nousu, lähes 130 prosenttia, on tapahtunut sähkölämmitteisissä omakotitaloissa.
Mikä ikävintä, lähiaikoina hinnankorotukset jatkuvat. Sähkön hinta aiheuttaa tulevaisuudessa yhä suuremman osan kotitalouksien menoista, koska sen hinta kallistuu elinkustannusindeksiä nopeammin. Maksetusta sähkölaskusta osa siirtyy toki kansantalouden kiertoon, mutta kuluttajien näkökulmasta rahojen kierrätys sähköyhtiöiden kautta vaikkapa kunnan budjettiin ei silti motivoi.
Vaasalaistutkimuksen herättämä peruskysymys on tietysti se, kuinka tutkimuksen osoittama ilmiö voi ylipäätään olla mahdollinen. Tutkijoiden antama selitys vauhdilla kallistuville tarjoushinnoille on se, että ne seuraavat läheisemmin alan markkinahintoja, jotka jatkavat nousuaan. Sähköyhtiöt perustelevat tukkuhintojen nousua ensi vuonna alkavalla päästökauppakaudella, joka tekee päästöoikeuksista entistä kalliimpia.
Vaasa EMG ei anna kuluttajien kannalta ruusuista kuvaa lähiajoistakaan. Se ennustaa ensi vuoden lopulle listahintojen korotuksia, joiden suuruus olisi 10-15 prosenttia. Kokonaisuudessaan kotitalouksien sähkölasku nousisi vuoden sisällä ainakin 20 prosenttia.
Jos kilpailutushyödyn katoaminen tekee kuluttajista häviäjiä, ovat tilanteen yksiselitteisiä voittajia sähkön myyjät. Ne voivat nyt liu´uttaa hintoja aivan rauhassa ylöspäin, koska kotitalouksille ei nykyisessä tilanteessa synny hyötyä sähkön toimittajan vaihtamisesta. Kilpailutuksen vaikeutta lisää se, että monen edulliset listahinnat ovat tarjolla vain yhtiön oman toimialueen asukkaille.
Höynäytetyksi tulemisen tunnetta vahvistaa vielä se, että päästöoikeuksien hintoja osoittelevat sähköyhtiöt siirtävät päästölupien nousevat hinnat sähkön vähittäishintaan, vaikka päästöoikeudet ovat yhtiöille ilmaisia.
Kalliita energiansäästölamppuja hehkulamppujen tilalle kiertävien kuluttajien taloudellinen motivaatio toiminnalleen syntyy siis vain siitä, että sähkölasku nousisi ehkä pikkuriikkisen vähemmän. Samalla voi tietysti toivoa, että edes ympäristö säästyisi.
Kuluttajan näkymät eivät parane pitemmällekään tulevaisuuteen katsottaessa, kun pohjoismaisista sähkömarkkinoista siirrytään Euroopan laajuisiin. Tämäkään markkinoiden vapautus ei koidu suomalaiskuluttajien eduksi. Laajan markkina-alueen hintojen yhtenäistyminenhän tietää suurella todennäköisyydellä sitä, että hinnat nousevat Suomessa.
Täällä on vain yritettävä niellä kitkerältä maistuva kehitys.