Juhannukseen kuuluvat yhä edelleen joukossa tiivistyvä yltiöpäisyys ja railakas viinan käyttö. Näiden seuraukset ovat surullisia. Aikuisella ihmisellä on päävastuu itsestään, mutta tolkkunsa kadottaneita kannattaa kaverien katsoa perään.
Kahdenkymmenen viime vuoden aikana juhannuksena on Suomessa hukkunut keskimäärin kymmenen ihmistä. Suunta on viime vuosina ollut kohti parempaa. Seitsemän viime vuoden aikana juhannuksena hukkuneita on ollut keskimäärin kuusi. Viime vuonna määrä jäi kolmeen.
Jotain on siis opittu. Tilannetta ei kuitenkaan voi sanoa hyväksi niin kauan kun uhreja tulee. Kaikkia hukkuneita voi sanoa turhiksi uhreiksi.
Suomalaisiin on taottu järjen käyttöä vesillä jo vuosikymmenet. Monet kampanjat ovat olleet oivaltavia, ja kaunistuneista tilastoista päätellen niiden viesti on myös jäänyt mieleen. Työtä pitää kuitenkin jatkaa. Yksi aurinkoinen ja lämmin juhannus voi tuoda lukuihin uuden ruman piikin. Tämän takia käsillä olevan viikonlopun heikonpuoleisista säistä voi myös kaivaa ilonaiheen. Sillä mielellä ollaan ainakin monissa maan pelastuslaitoksissa.
Vaikka juhannusta ja koko vuotta koskevat hukkumisluvut ovat pudonneet, entiset syyt selittävät edelleen turmia: Kahden viime vuoden aikana useammassa kuin yhdeksässä vesiliikenneonnettomuudessa kymmenestä menehtynyt kuoli nimenomaan veneen kaatuessa tai kallistuessa.
Kyse on siis lähinnä tapauksista, joissa ollaan päissään ilman veneilyliivejä ja noustaan virtsaamaan veneen laidalta. Kun vielä muu mukana oleva joukko on usein humalassa, ei pelastustyökään suju niin kuin se selvin päin voisi mennä. Neljällä viidestä kesäaikaan hukkuneesta on alkoholia veressään.
Vesillä olo juhannuksena on riski ennen kaikkea miehille. Se johtunee naisia rankemmasta juomisesta mutta myös miehisestä uhosta ja itsevarmuudesta, jonka perusteella esimerkiksi jätetään veneilyliivit rannalle tai veneen penkin alle. Liivien teho onnettomuuksien estäjänä on kuitenkin täysin kiistaton. Yli 90 prosenttia vesiliikenteessä hukkuneista on jättänyt pelastusliivit pukematta.
Samat seikat eli rankka juominen ja porukassa tiivistyvä harkintakyvyttömyys selittävät myös muita juhannuksen tapaturmia. Teillä syihin kuuluu myös kiire. Pohjois-Suomessa juhannuksen meno- ja paluuliikenne eivät aiheuta sietämättömiä ruuhkia ja teiden tukkeutumista. Koska jonot vetävät, sitä tarpeettomampaa on tavoitella mökkimatkalla muutaman minuutin säästöä rajuilla ylinopeuksilla ja riskiohituksilla.
On ymmärrettävää, että suomalaisilla on palava halu päästä pyhiksi luontoon. Ajattelutavan muutos tarvittaisiin kuitenkin siinä, että rentoutuminen osattaisiin aloittaa jo, kun lähdetään ajamaan kohti mökkiä tai muuta lomapaikkaa. Nyt monella on turha kiire rauhoittumaan.
Monet juhannuksen onnettomuuksista voitaisiin estää jo sillä, että juhlijoiden joukossa olisi rohkeita suunsa aukaisijoita. Näitä tarvitaan silloin kun juhlahumu näyttää johtavan vaaralliseen riskinottoon. Tällainen jarrumies tai -nainen tulee ilottelun kesken ollessa helposti leimatuksi tylsimykseksi. Siksi kynnys hölmöyksiin puuttumisessa voi olla korkea.
On hyvä, että viranomaiset valvovat juhannuksen aikaan tehostetusti liikennettä maalla ja vesillä. Poliisikaan ei kuitenkaan ehdi joka paikkaan. Siksi tarvitaan myös yhteisvastuuta. Kaveria ei jätetä -aate sopii myös juhannuksen viettoon. Se tarkoittaa kaverista huolehtimista.