Enemmistö perheistä voi hyvin ja pärjää, mutta niin Raahessa kuin muuallakin on perheitä, jotka tarvitsevat tukea kaupungin eri palvelusektoreilta.
Raahessa ja muuallakin näkyy myös se, että pärjäämättömyys on alkanut siirtyä sukupolvelta toiselle, sanoo kolmevuotista perhetyöprojektia viime syksystä vetänyt Anne Nousiainen.
”He eivät itse pärjää, vaikka tahtoa ja halua olisi.”
Ennaltaehkäisevään työhön painottuva projekti pyörii Raahen keskustan alueella ja kohdistuu ala-asteikäisiin lapsiin sekä heidän perheisiinsä tukien niiden kasvatustyötä. Nuorten Palvelu ry:n kautta Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) tuella tehtävässä toiminnassa ovat kiinteässä yhteistyössä koulut, perheneuvola, sosiaalipalvelukeskus, mielenterveystyö, turvakoti sekä vapaa-aikapalvelut.
Anne Nousiaisen mukaan ringissä on tällä hetkellä 25 lasta ja toistakymmentä perhettä. Projekti toimii tiiviisti yhdessä erilaisen oppimisen keskuksen kanssa Palon koululla, missä projektin toimistokin sijaitsee. Projektin kustannukset ovat vuositasolla noin 50 000 euroa. Urakkaa näyttäisi olevan kasoiksi asti, arvelee Nuorten Palvelun toiminnanjohtaja Pauli Parviainen.
”Hartain toive olisi, että Annelle saisi työparin. Se olisi tärkeää etenkin toimeenpanovaiheessa.”
Päihdeputki oli menestyksekäs
Viime viikon Anne Nousiainen vietti tiiviisti elämyksellisen päihdeputki-valistuksen parissa, koska se kosketti yhtä hänen projektinsa kohderyhmää, ala-asteikäisiä ja heidän perheitään. Myönteistä hänen mukaansa oli erityisesti se, että päihdeputkeen tutustumassa kävi runsaasti lasten vanhempia.
Nousiainen kiersi viime syksynä pari kuukautta esittäytymässä ja kertomassa eri yhteistyökumppaneille projektinsa sisällöstä. Yhteistyö käynnistyi sitä kautta luontevasti. Asiakkaansa hän saa heidän toimestaan, useimmin koulun kautta. Toiminta suuntautuu periaatteessa kahdelle tasolle, kotikäynteihin perheisiin, joissa asioista tai ongelmista keskustellaan vanhemman luona ja toisaalla lasten kanssa tehtävään työhön.
”Kerhoja on perustettu. Niissä pyritään näiden lasten kanssa erilaisten kokemusten ja tekemisen kautta sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. Voimavaroja, hyviä voimavaroja, vahvistetaan”, Nousiainen kertoo. ”Monilla lapsilla on esimerkiksi hirveän huono sietokyky pettymysten suhteen. Sitä on pitänyt harjoitella.”
Joissakin tapauksissa kyse voi olla akuutista kriisistä perheen sisällä, esimerkiksi joku perheen lapsista on menehtynyt. Silloin saattaa pariviikkoinen jakso auttaa kestämään arkielämän paineita. Jotkut perheet taas ovat mukana projektin koko keston, kolmen vuoden ajan.
Painetta toiminnan kasvamiseen on ja Pauli Parviainen muistuttaakin, että projekti on lähinnä katalysaattori, joka pistää asioita käyntiin. ”Keskeinen asia on, että pyritään kaivamaan perheitten omia voimavaroja.”
Toiminnan jatkolle luodaan edellytykset
Pauli Parviainen myöntää sellaisen riskin olevan aina olemassa, että toiminta lakkaa projektin päätyttyä. Hän on kuitenkin toiveikas jatkon suhteen. Raaheen on sovellettu Kuopiossa vedetyn projektin mallia ja näyttäisi, että kaupunki on siellä budjetoimassa ainakin pienen summan jatkotyöhön. Projektin avulla tehdään täsmäohjausta ja pyritään saamaan toiminta käytännöksi.
”Tavoite on, että pystyisimme kaivamaan ne hyvät asiat heille ja varmistamaan, että se jatko on selvillä”, Parviainen tähdentää. ”Täälläkin näkisin, että tällaiset asiat tulevat keskusteluun ja päättäjät havaitsevat, että tällaiseen kannattaisi satsata. Lastensuojeluun kannattaa satsata.”
Parviainen kertoo esimerkin Kuopiosta. Siellä ei ole kahden viime vuoden ajalta yhtään lastensuojelun toimenpidettä, vaikka projektiin osallistuneet olivat sitä ennen kanta-asiakkaita. Ja Parviainen korostaa, että kulut siirtyvät sosiaalitoimelta koulutoimen budjettiin.
”Mutta tämä tuottaa myös säästöjä. Oletan, että ihan sama tulee tapahtumaan täällä.”