Kun eduskunta viikon kuluttua kokoontuu kevätkauden työhönsä, yksi päällimmäisistä puheenaiheista talon sisällä ei liity politiikkaan vaan kansanedustajiin itseensä. Jotkut mieskansanedustajat ovat käyttäytyneet tavalla, joka vahvasti kyseenalaistaa heidän moraalinsa ja leimaa niitäkin kollegoita, joiden käytöksessä ei ole mitään huomautettavaa.
Eduskunnassa tehdyn tasa-arvoselvityksen vastaukset naisten kokemaan sukupuoliseen ahdisteluun ovat hätkähdyttäviä. Niistä käy selvästi ilmi, että eduskunnassa esiintyy seksuaalista häirintää.
Sama vastenmielinen tilanne on ikävä kyllä on arkipäivän todellisuutta monella muullakin työpaikalla. Eduskunnan osaltakaan se ei ole mikään puolustus. Maan parlamentissa, jos missä, käyttäytymisen pitää olla esimerkillistä.
"Jutut, mitä eduskunnassa saa mieskansanedustajilta kuulla, ylittävät varmasti seksuaalisen häirintärajan ihan päivittäin", kuvaili kansanedustaja Hanna-Leena Hemming Ilta-Sanomien haastattelussa. Eduskuntaan pesiytyneen "äijäkulttuurin" myötä näyttää joiltakin miesedustajilta hämärtyneen ymmärrys siitä, mikä ero on huumorilla ja häirinnällä. Heiltä jää myös herkästi huomaamatta, milloin puheet ja eleet loukkaavat eivätkä huvita. Oma asema saattaa jo sokaista.
Myös kuulijoiden omassa sietokyvyssä voi olla eroja ja toivomisen varaa, mutta on aivan turha yrittää kokeilla, missä raja kulkee. Eduskunta on rakennettu kansanedustajia varten, ja naispuolisilta avustajilta tai muilta työntekijöiltä on melkoinen kynnys nostaa meteli tällaisista asioista. Vastaava tilanne on monella muullakin työpaikalla: ei aina uskalleta tai haluta leimautua valittajaksi. Mutta silloin ongelmat vain jatkuvat.
Seksuaalinen häirintä ei useinkaan ole fyysistä. Tosin sellaistakin kerrotaan eduskunnassa tapauksia. Silloin käytös on ollut jo täysin ala-arvoista. Mutta myös suullinen häirintä voi myrkyttää työpäivää, ja pahinta on, jos häiritsijä ei edes tajua tekevänsä väärin.
Puhemies Sauli Niinistö on täysin oikeassa ottaessaan asian vakavasti ja vaatiessaan nollatoleranssia. Vaikka tapaukset eivät ole edenneet kanteluihin tai työterveyslääkärille asti, kyselyn sanomaa ei pidä väheksyä. Eduskunnan maan ylimpänä valtioelimenä on näytettävä mallia muille siinä, millä tavoin ihmisten välinen kanssakäyminen tapahtuu ja siinäkin, miten tällaisia ongelmia hoidetaan työpaikoilla.
paakirjoitus@kaleva.fi