Kansanedustajat ovat ansainneet palkankorotuksensa siinä missä muutkin työtä tekevät, mutta tapa, millä asia hoidettiin, on täysin ala-arvoinen.
Kolmesta seniorista koostuva eduskunnan palkkiotoimikunta käytti maanantaina parlamentin sille siirtämää valtaa ja nosti yksimielisesti kansanedustajien palkkioita 9,4 prosentilla syyskuun alusta lukien. Päätös oli sillä selvä. Asia ei mene enää eduskunnan käsittelyyn, kuten ennen, sillä eduskunta muutti juuri äsken lakia edustajapalkkioista. Lainmuutos tuli voimaan perjantaina, ja palkkiotoimikunta toimi salamannopeasti heti seuraavana arkipäivänä.
Tuollainen toiminta vaikuttaa liian virtaviivaiselta, liian tehokkaalta ja liian tarkoituksenmukaiselta. Yskän ymmärtäisi vähemmästäkin.
Kun tähän lisätään vielä se, että palkkiotoimikunta päätti viedä eteenpäin kansanedustajien palkkion korotuksen ilman julkista keskustelua ja keskellä kesälomakautta, on selvää, että ministeri Jaakko Iloniemen johtama ryhmä halusi vain hoitaa kiusallisen asian pois päiväjärjestyksestä vähin äänin. Se on varmaankin tehnyt mielestään vain velvollisuutensa, mutta senkin voisi hoitaa paljon tyylikkäämmin ja paremmin demokratiaan sopivalla tavalla.
Näin on syytä todeta siksi, että palkkiotoimikunta muodostuu arvostetuista ja harkitseviksi tiedetyistä henkilöistä. Ryhmään kuuluvat Iloniemen lisäksi oikeustieteen tohtori Pirkko K. Koskinen ja Kuntaliiton entinen toimitusjohtaja Jussi-Pekka Alanen.
Edustajapalkkioihin tehtiin huomattava tasokorotus 2000. Se oli perusteltu ja järkevä päätös, vaikka sekin tehtiin tyylittömästi: eduskunta nosti surutta omia palkkioitaan toimikunnan esityksestä. Olisi ollut fiksumpaa, että korotukset olisivat tulleet voimaan vasta uuden eduskunnan aloittaessa tänä vuonna, mutta silloin kansanedustajat olisivat jääneet vaille nyt päätettyä toista korotusta.
Kansanedustajan työstä on syytä maksaa kunnon korvaus, jotta eduskuntaan saadaan parhaat mahdolliset voimat tai jottei kukaan jää pois vaaleista ainakaan huonon palkan takia. Kansan edun mukaista on, että sen edustajille maksetaan hyvä korvaus työstä ja ettei edustajapalkkio rapaudu inflaation pyörteissä.
Palkkitoimikunnan maanantainenkin päätös on helppo hyväksyä niillä perusteilla, joita se ilmoitti käyttäneensä: korotusprosentti määräytyi yleisen ansiokehityksen mukaan. Kyse ei siis ole uudesta tasokorotuksesta, vaan kolme vuotta sitten määritellyn tason säilyttämisestä. Käytännössä tosin edustajat pärjäävät myös palkkakilvassa, koska korotus lasketaan prosentteina heidän huomattavan korkeista ansioistaan.
Palkkitoimikunta on toiminut lain ja saamansa toimeksiannon mukaisesti. Toimikuntaa ei voi moittia siitä, mitä se päätti. Ryhmää on syytä kritisoida sen sijaan siitä, miten se toimi.
Olisi ollut reilumpaa tiedottaa avoimesti jo etukäteen, että se aikoo nostaa edustajapalkkioita heti, kun lainmuutos tulee voimaan. Päätöksen jälkeen olisi taas ollut kohtuullista, että ryhmä olisi tullut rehdisti julkisuteen perustelemaan ratkaisunsa. Mitä pelättävää toimikunnan eläkeläisjäsenillä muka oli? Ei ainakaan kansan rangaistusta.
Tähänastisten ikävien kokemusten perusteella voi jo tehdä yhden varman päätelmän: palkkiolakia on muutettava vielä kerran. Laki on kirjoitettava niin, että päätösvalta ja vastuu palkkioiden korotuksesta palautuu kansanedustajille ja etteivät he voi päättää omista palkkioistaan. Sen sijaan heidän kuuluu päättää seuraavan eduskunnan ansiotasosta.