Julkisilla paikoilla imettämisestä keskustellaan jälleen. Valtaosa pitää ääntä imetysrauhan puolesta. Sen puolesta, että imetys on äidin ja lapsen välinen luonnollinen asia, ja että yksin he määrittävät missä ja milloin imetys tapahtuu.
Joukkoon mahtuu valitettavasti myös heitä, jotka puhuvat julki-imettämisestä jopa halveksuvaan sävyyn. Tämä on mielestäni äärimmäisen haitallista.
Äänekäs vastustaminen johtuu mielestäni ymmärtämättömyydestä, ajattelemattomuudesta tai itsekkyydestä. Ymmärrän, että joku voi kokea imetystilanteen näkemisen kiusallisena. Tunteen voi kuitenkin hyväksyä, ja kääntää katseensa muualle.
Toivoisin julki-imetystä vastustavien pohtivan, kumpi on tilanteessa pienempi paha; oma hetkellinen hankala olo, vai äidin ja lapsen hankala olo ja eristäminen. Kirjoitin tämän, jotta päätöksen voisi tehdä molempiin puoliin tutustuneena.
Esikoisemme kävi rinnalla tiheästi. Nälän lisäksi rinnalle piti päästä jos oli mahakipuja, väsytti, vierasti, ympäristön äänet ahdistivat, oli läheisyydenkaipuu, tai oli satuttanut itsensä. Aluksi imetin vain kotona, joten kynnys lähteä kotoa oli suuri.
Kun kävimme ensi kerran kodin ulkopuolella, menimme ystäväpariskuntani luokse. Siirryin eri huoneeseen imettämään, ettei kukaan kiusaantuisi. Imetin ja imetin, mutta vauva ei tyytynyt. Kuuntelin ovensuusta muiden keskustelua ja yritin osallistua. Tämä se vasta kiusalliselta tuntuikin; käydä kylässä, mutta olla koko aika eri huoneessa.
Mies oli reissutöissä ja sukulaiset asuivat kaukana. Koin arjen raskaana ja kaipasin aikuiskontakteja. Kävin parissa äiti-vauva harrastuksessa. Siellä muutkin imettivät, joten niin tein minäkin.
Joskus otin bussin keskustaan, mutta jännitin vauvan tarvitsevan rintaa kesken reissun. Välillä näin kävikin. Silloin suuntasin kiireesti erään tavaratalon lastenhoitohuoneeseen/invavessaan. Ovenkahvaa käytiin kokeilemassa usein moneen kertaan kuin huomauttaen, että jonossa ollaan.
Yritin imettää vain sen verran, että pärjäämme kotiin. Joskus selvisimme pienillä itkuilla, toisinaan kotimatka päättyi paniikki-itkuihin. Kaupunkireissut olivat aina lyhyitä ja tuottivat lopulta enemmän stressiä kuin iloa. Jäin kotiin.
"Vaikka minulle julki-imettäminen on nykyään ihan tavallinen asia, tiedän että vielä on monia jotka keräävät rohkeutta."
Kuopusta odottaessani päätin, että tällä kertaa harjoittelisin julki-imettämään. Näin tein.
Liikkuminen lasten kanssa on huomattavasti helpompaa nyt, kun julki-imetysten vältteleminen ei enää hallitse arkeamme. Jaksan paljon paremmin, kun voimme poistua kotoa vapaasti.
Vaikka minulle julki-imettäminen on nykyään ihan tavallinen asia, tiedän että vielä on monia jotka keräävät rohkeutta. On myös heitä, joille julki-imettäminen on aina ollut itsestäänselvyys, ja heitä joille se ei syystä tai toisesta sovi.
Toivon vain syvästi, ettei kukaan jätä kokeilematta, tai vähennä julki-imettämistä negatiivisten kohujen vuoksi.
Sanotaan, että yhtä ikävää kommenttia korjaamaan tarvitaan neljä hyvää. Olkoon tämä kirjoitus yksi neljästä.
Henna Koskela
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.