Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat, lauletaan Kom-teatterin Kenen joukoissa seisot -laulussa. Samassa laulussa sanotaan myös, että taistelua ei synny ilman yhteistä rintamaa.
Kylmän sodan vielä riehuessa yhteinen rintama olikin vielä mahdollinen, mutta nykyään yhtenäisen luokkataistelun syntyminen on epätodennäköisempää. Syy siihen on selvä: aktivismikenttä on hyvin heterogeenistä, eivätkä aktivistit enää sitoudu yhteen aatteeseen. Myös sen rintaman rakentaminen internetin ulkopuolella voi olla vaikeaa.
-- On pop olla yksilöllisesti ajatteleva, kriittisesti suhtautuva ihminen, mutta ei ole pop oikeasti aktivoitua reaalimaailmassa, sanoo Nuorisotutkimusseuran tutkija Mikko Salasuo.
Salasuon mukaan yksilökeskeinen yhteiskunta on aiheuttanut sen, että nykyään on mahdollista samaistua samaan aikaan sekä vasemmistoon että oikeistoon. Esimerkkinä hän käyttää pätkätyöläistä, joka kuuluu vasemmistoon mutta joutuu samaan aikaan pyrkimään myymään itseään mahdollisimman kovaan hintaan.
-- Yksilön pitää periaatteessa kapitalistisoitua.
Pitkä marssi laajaksi protestiliikkeeksi
Salasuo ja Nuorisotutkimusseuran tutkimusjohtaja Tommi Hoikkala toimittivat tänä kesänä julkaistun kirjan, jossa pohditaan nykyajan aktivismia. Kirjan alkupuheessa Hoikkala ja Salasuo toteavat, että uudella liikkeellä on edessä vaikein tehtävä, jota jo Lenin kysyi aikanaan kirjassaan: "Mitä tehdä?" Hoikkalan neuvo on vähintään keskisuuren puolueen valtaus.
-- Se on tavallaan ironiaa juuri siitä, että voidaanko saavuttaa jotain, Salasuo sanoo.
Salasuon mukaan aktivististien keskustelu, jota käydään verkossa, on muuttunut entistä abstraktimmaksi. Samalla aktivistien joukko on erittäin heterogeenistä.
-- Aktivismi voi olla yhden asian liike. Se voi olla esimerkiksi pätkätyöläisyyden liike, mutta se ihmisjoukko, joka siihen kuuluu on kymmenistä eri maailmoista tulevaa joukkoa. Miten tällainen jengi voisi ihan reaalimaailmassa aktivoitua yksittäiseksi toimijaksi? Ehkä yhdelle marssille... Mutta mikä muu heitä yhdistää? Salasuo kysyy.
Vappuna pidettyyn EuroMayday-mielenosoitukseen osallistui tuhatkunta ihmistä. Siitä on vielä pitkä matka varsinaiseen poliittiseen liikkeeseen, Salasuo muistuttaa.
-- Jos on yksi aate, jonka ympärille saa tuhat marssijaa. Jos rupeaa tekemään jotain laajempaa poliittista agendaa, niin ei voi olla vain yhden aatteen liike. Siihen pitää saada myös muita rakenteita ympärille. Salasuon mukaan laajempi poliittinen ohjelma johtaisi helposti siihen, että 90 prosenttia muista kannattajista putoaisi pois. Tähän mennessä ainoastaan vihreä liike on esimerkki kansalaisaktivismista, josta on tullut pysyvä poliittinen vaikuttaja.
-- Yksilölliseen ajatteluun kuuluu, että voi olla ristiriidassa monen asian kanssa. Se, että se loksahtaisi paikoilleen samalla tavalla monella ihmisellä, on aika epätodennäköistä.
Ei halua puolueeksi
Salasuo arvioi, että pätkätöitä ja perustuloa pohtivat eivät välttämättä halua kehittää liikettä, joka johtaisi puolueen perustamiseen. Enemmän he haluavat saada ääntään kuuluville ja nostaa esiin yhteiskunnassa olevia ongelmakohtia.
-- Siellä on varmasti erilaisia strategioita. Uskon, että harva niistä tähtääkään pysyvään, vanhan puoluejärjestelmän malliin.
Osittain halukkuutta nuorten osallistuminen poliittiseen järjestelmään puolueen kautta voi laskea myös se, että nuorten usko poliittiseen vaikuttamiseen esimerkiksi äänestämisellä on vähentynyt.
-- Nykymuotoinen demokratiakehys on hankala, eikä riittävän joustava ainakaan nuorten näkökulmasta, Salasuo sanoo.
