Sateisen alkukesän jälkeen kuivuneet kangasmetsät palavat syttyessään kuin taula ja metsäpaloja syttyykin vähän väliä. Kuitenkaan Siikajoen Koivistonnevan kaltaisia suurpaloja esiintyy enää harvoin, sillä nykyään tieto roihuavasta metsäpalosta tavoittaa nopeasti paloviranomaiset.
"Hyvän havainnointikyvyn, aktiivisen toiminnan ja kännykän avulla maastossa liikkuva ihminen pystyy nopeasti ilmoittamaan palolaitoksille alkavasta metsäpalosta. Myös hyvät metsäautotiet helpottavat suuresti paloviranomaisia", listaa Oulun lääninhallituksen pelastusylitarkastaja Esa Kurttila suurten metsäpalojen ehkäisyn avainasioita.
Hyvän kehityksen ansiosta keskimääräinen metsäpaloalue on pienentynyt 0,1 hehtaariin, kun se 1970- luvulla saattoi olla jopa neljä hehtaaria.
Palojen ehkäisyssä apuna on sekin, että Oulun läänin alueella metsäpaloja tarkkaillaan lentopäivystyksen avulla. Toiminta on tosin ollut vähäisempää kuin aikaisempina vuosina, koska suurin osa palohavainnoista tulee nykyään metsässä liikkujilta. Vuonna 1978 palolentoja tehtiin 1 595 tuntia, ja nykyään riittää pari sataa tuntia, Kurttila sanoo. Ilmapäivystys hoituu paikallisten lentokerhojen ja aluehälytyskeskusten hyvällä yhteistyöllä.
Kulonvalvontalennot hoidetaan seitsemän lentokerhon voimin. Lentäjät lentävät kuudella eri alueella kerran tai kaksi päivässä. "Kainuun reitillä kone lensi aikaisemmin vain kerran päivässä, mutta alue on sen verran laaja, että voimme joutua lentämään siellä tulevaisuudessa kaksi kertaa päivässä", toteaa Kurttila.
Viime vuosi
poikkeuksellinen
Viime vuonna metsäpalotilastot olivat poikkeukselliset, sillä Oulun läänin alueella metsäpaloja syttyi joulukuussa yhtä paljon kuin heinäkuussa. Kurttila muistelee, että syksyllä kuivalle kankaalle sytytetyt nuotiot kytivät ja paloivat lumen alla talvella.
Metsäpaloista lähes 90 prosenttia syttyy ihmisten varomattomasta tulenkäsittelystä. Vain yksi kymmenestä on salaman sytyttämä. Pelastusylitarkastaja Esa Kurttila toivookin, että ihmiset käsittelisivät tulta maastossa huolellisesti ja muistaisivat sammuttaa nuotiot kunnolla.
Siikajoen metsäpalon
jälkihoito kestää viikkoja
Tiistai-iltana Siikajoen Koivistonevalla syttyneen metsäpalon jälkihoito kestää useita viikkoja. Keskiviikkona hallintaan saatu tuli uhkasi karata välillä käsistä, mutta illansuussa tilanne oli jo vakaampi.
"Noin 40 hehtaarin alueella syttyy pesäkkeitä, joita pitää sammuttaa leviämisen estämiseksi. Välillä tämä on toivotonta, sillä alue on niin suuri", kuvailee tilannetta Raahen palomestari Juhani Meistamo.
Meistamon selän takana roihuaa yksi pesäke, jota yritetään sammuttaa miesvoimin. Lähellä olevasta säiliöautosta on loppunut vesi, joten miehet hutkivat tulta kuriin hosilla eli puista taitetuilla oksilla. Toinen säiliöauto ajaa paikalle. Auto ehtii tuskin pysähtyä, kun sen keulaan on kiinnitetty letku ja sammutus pääsee vauhtiin.
"Nyt voitaisiin aloittaa tanssimaan sadetanssia", Meistamo toteaa katsellessaan taivaalla purjehtivia pilviä.
Sateen varalle Meistamo miehineen on padonnut lähialueen ojat, jotta sateen sattuessa ojien vesi nousisi rutikuivaan turvekerrokseen. Mutta sadetta ei saada.
Jälkivartiointi
kestää pitkään
Suurin uhka metsäpaloalueella on tuuli, joka saisi pesäkkeet uuteen liekkiin.
Palopesäkkeitä tarkkaillaankin mönkijällä, joka ajaa edestakaisin paloalueen reunaksi tullutta metsätietä pitkin. Tarpeen vaatiessa kuljettaja hälyttää iskuryhmän sammutustoimiin.
Paloalueen jälkivartiointi voi kestää useita viikkoja, sillä turve kytee pitkään ilman savua.
"Tuli elää pinnan alla turpeessa ja saattaa edetä piilossa kymmeniä metrejä. Tämä on niin sanottu ylivuotinen palo, joka saattaa savuttaa vielä maaliskuullakin", Meistamo sanoo.
Metsäpalon hallitsemiseen on vähän keinoja. Sammutusvettä saadaan toki säiliöautoilla ja helikopterilla, mutta enimmäkseen töitä tehdään käsin.
Miesvoimaa tarvitaan etenkin letkujen ja ämpäreiden kantamiseen metsässä.
Tiistai-iltana paikalla ollut sammutuskopteri ei edes päässyt pahimpiin palopaikkoihin, sillä sankka savu ja kuumuus estivät lentämisen.
Palo saatiin rajattua raivaamalla metsään leveä linja, johon tuli lopulta pysähtyi. Tuuli pukkasi kipinät kerran yli linjan, mutta tuli ei päässyt onneksi leviämään laajalle.
Kyteviä turvepesäkkeitä varten sammutusveteen lisättiin mäntysuopaa. Mäntysuopa poistaa vedestä pintajännityksen, jolloin vesi pääsee tunkeutumaan turpeeseen paremmin.
Sammutusväkeä
oli vaikea saada
Meistamon mukaan sammutusväkeä on ollut hankala saada, sillä monet vapaapalokuntiin kuuluvat ovat jo aloittaneet kesälomansa.
Tiistai-iltana paikalla oli noin 150 miestä ja yöllä vartioinnista huolehtivat Kainuun prikaatin varusmiehet.
Keskiviikkona sammutusmiehiä oli kolmisenkymmentä, joiden lisäsi paikalla oli myös kyläläisiä traktoreineen.
Savun lisäksi palopaikalla haisee hiki. Auringonpaiste ja tulen hehku saavat lämpötilan nousemaan sietämättömäksi.
Eräs hikisistä miehistä on sammutusmies Teemu Mustonen Ruukin palokunnasta, joka sai tiistaina hälytyksen pienestä, noin aarin metsäpalosta.
"Tullessa ajattelin, että täällä tarvitaan vain lisää vettä. Nähdessäni savun ajattelin kuitenkin, että täällä menee vähintään vuorokausi", Mustonen muistelee.
Yön Mustonen kulutti ensin kalustoa huoltaen ja sitten nukkuen, mutta suunnisti palopaikalle jälleen kuudelta keskiviikkoaamuna. Osa miehistä oli sammutustöissä koko vuorokauden.
Metsäpalo sai alkunsa tiistaina iltapäivällä pellonraivauksessa käytetystä jyrsimestä.
Traktorinkuljettaja yritti sammuttaa paloa jauhesammuttimella, mutta tuli pääsi leviämään ensin hakeaumaan ja sitten metsään.