Leijonien uusi päävalmentaja Raimo Summanen on saanut näyttää pitkää nenää jo kaksi kertaa. Kohteeksi ovat joutuneet ne kyynikot, jotka ovat epäilleet Summasen kykyjä vaativan pestin hoidossa.
Kaksi turnausvoittoa kahdessa kuukaudessa on työnäyte parhaasta päästä, vaikka kysymys onkin vielä harjoitteluvaiheesta ja sisäänajosta.
Erityisen ilahduttavaa on pelitapa, joka perustuu kovaan liikkeeseen, aggressiiviseen karvaamiseen ja toimivaan viisikkopelaamiseen. Kun Suomen A-maajoukkue siirtyi Summasen aikakauteen, monet pelkäsivät, että hän tuo kansainvälisille areenoilla saman yksitoikkoisen ja hyvin puolustusvoittoisen pelitavan, kuin mitä Jokerit käytti vuosituhannen alussa.
Pelko oli ja on turha. Suomi pelasi Karjala-turnauksessa iloisinta, räiskyvintä ja ennen kaikkea voittavinta jääkiekkoa.
Urakkaa kiistatta helpotti se, että päävalmentajalla oli käytössään kaikki parhaat Euroopassa kiekkoilevat suomalaistähdet - lukuunottamatta HIFK:n Toni Söderholmia ja Kärppien Niklas Bäckströmiä, jotka ovat hoidattaneet pieniä vammojaan kuntoon.
Karjala-turnauksessa esiintyi tukku leijonapelaajia, joita voi povata kevään MM-areenalle Ostravaan ja Prahaan. Tosin maalivahtiosasto on vielä täysin auki, koska Suomella ei juuri tällä hetkellä ole Euroopassa torjuvaa selkeää ykkösvahtia.
Puolustuksessa kisalippua voivat odotella Marko Tuulola ja Petteri Nummelin. Jere Karalahti ei täysin istu liikkuvan pelitavan asettamiin vaatimuksiin, mutta joukkueessa kuin joukkueessa pitää olla erilaisia pelaajia. Karalahti tarjoaa jo nyt ainakin tilannekovuutta ja tulivoimaa siniviivalla, mutta hän on vielä selvästi keskenkuntoinen.
Hyökkäyspäässä Timo Pärssinen, Tomi Kallio, Ville Peltonen, Mikko Eloranta ja Jukka Hentunen kuuluvat Summasen luottomiehiin, joita on vaikea sivuuttaa lopullisissa MM-valinnoissa.
SM-liigassa kovaa jälkeä tehnyt Jari Viuhkola ei vielä täysin mukautunut Peltosen ja Elorannan väliin. Kärppäsentteri taitotaso riittää kansainvälisiin kaukaloihin, mutta luisteluvoimaa saisi olla enemmän.
Oman mausteensa monimutkaiseen valintakakkuun tuo taalaliiga NHL, josta voi irrota muutama makoisa suomalaisviipale. Ilmassa leijuu kuitenkin jo nyt merkittäviä NHL-pelaajiin liittyviä kysymysmerkkejä, koska heti syyskuussa pelataan maailmancup, joka herätetään kahdeksanvuotisesta ruususenunestaan.
Kuinka moni NHL-tähti viitsii urakoida kaksi arvoturnausta neljän kuukauden välein? Vuoden 2002 olympiavuonna ongelmaa ei esiintynyt, sillä MM-Göteborgiin ilmestyi aikamoinen joukko NHL-osaamista. Sitä vastoin Sveitsin MM-jäälle 1998 ei ilmestynyt Naganon pronssimitalisteista muita NHL-pelaajia kuin Sami Kapanen.
Kysymys on myös siitä, mikä on NHL-pelaajien suhtautuminen nykyiseen päävalmentajaan ja valmennusjohtoon. Tähän mennessä kaikki ovat vakuutelleet kuin yhdestä suusta, että mitään ongelmia ei ole.
Lopullinen vastaus saadaan viimeistään silloin, kun kevätaurinko paistaa Prahassa jo korkealla. Sitä ennen suomalaisessa jääkiekkoilussa ehtii tapahtua todella paljon.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi