Monet viisaat päättäjämme ovat itse valmiita toimimaan esimerkiksi puhelinmyyjinä 18 tuntia kolmen kuukauden aikana.
Olen varma, että kyseiset päättäjät itse ovat varsin närkästyneitä ja esittävät vihapuheita, kun heille soittaa tienestin toivossa arahko, sivistynyt ja korkeasti koulutettu puhelinmyyjä.
Olen itse työskennellyt pitkään teollisuuden palveluksessa ja opetustehtävissä. Olen läheltä seurannut usean tunnollisesti opintonsa suorittaneen hakevan alansa töitä, eräs heistä toimi myös puhelinmyyjänä tienaamatta senttiäkään, hän lienee soittanut vain kiireisille päättäjille.
On ollut varsin tuskallista havaita, kuinka etäälle päättävä eliitti on erkaantunut elämäänsä rakentavan nuorison visioista. Ammattiinsa valmistuneen ensisijaisena toiveena on saada perustoimeentulonsa turvattua vakaalla jatkuvuudella, ei pätkätyömallilla, johon etenkin julkinen sektori syyllistyy ja syöttää samaa mallia myös yrityselämään.
Kun itse aikoinaan siirryin työelämään, luin erään artikkelin, jonka mukaan työntekijä suoriutuu itsenäisesti työtehtävästään kahden vuoden työkokemuksen jälkeen. Kokemukseni valossa tämä pitää paikkansa.
Nykyisin työpaikkahakemuksissa vaaditaan vankka työkokemus, mutta miksi kukaan ei ole valmis työmarkkinointikeinonaan tarjoamaan työkokemuksen hankkimista?
Taidot, tietämys ja luulot kasvavat koulutuksen avulla, viisaus ei. On säälittävää, että enempi tai vähempi opiskelleet päättäjät luulojensan perusteella pakottavat nuoremme aktiivimalliin ja lisäluulojensa turvin uskottelevat esitettyjen vastaväitteiden olevan toisen ryhmittymän provosoimaa.
Koulutus on muodostunut täysin itseisarvoiseksi eli sen tehtävänä on sulittaa koulutuksen päättäjiä, .tuotannon. tulokset: ammattilaiset, insinöörit, maisterit ja tohtorit, jäävät täysin oman onnensa nojaan.
Keskeistä roolia ammattiopisto- ja korkeakoulupiirissä näyttelee keskinäinen kilpailu. Eräs professori totesi, että toinen alan osaamista omaava yliopisto ei ole mukana heidän hakkeessaan, koska he ovat meidän kilpailijoitamme. Onko meillä varaa tähän?
Aika moni meistä luulee, että Suomessa on kaikki hyvin, mutta onko niin, että hyvinvointi on se näkyvä osa yhteiskuntaamme ja kaikesta muusta kuin menestyksestä vaietaan? Urheiluhullulle kansallehan vain voittajat ovat sankareita, siis aktiiviurheilijatko?
Vallalla on elitistinen ajatusmalli, en minä vaan joku muu. Tehtävät on helpompaa teettää muilla tai jopa parhaassa tapauksessa hyötyä siitä itse. Pätkätyöläiset ovat usein oiva ratkaisu tähän hätään.
Tämä mallihan on käytössä myös vaalikauden mittaisessa pätkätyöpäätöksenteossa.
Työnhakijoilla on vankka halu työllistyä, mutta usko poliittiseen päätöksentekoon ja koulutuksen tuomaan onneen ovat vinhaa vauhtia karisemassa. Heidän mielipiteensä eivät ole poliittisia vaan ihan itse koettua kyykytystä.
Yrjö Muilu
Nivala
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.