Ovimies Rudolf komeassa koppalakissa ja kokardissa ottaa vieraan vastaan Elävän kuvan museossa Helsingin Sörnäisissä.
Suomi on saanut elokuvamuseon, mutta sitä ei avattu fanfaarein ja torvien toitotuksella vaan vähän niin kuin vaivihkaa. Paikkakin on melko yllättävä: Sörkka ei ole Helsingin-kävijän yleisintä kiertelyaluetta.
"Tämä on monitoimiala-museo. Meillä on ote myös nykyajan elokuvan valmistukseen. Pelikaanimiehen puvut esimerkiksi tulivat museoon jo kaksi kuukautta ennen sen ensi-iltaa", kertoo Suomen elokuva-arkiston erikoistutkija Lauri Tykkyläinen.
Hänen päätoimensa on ollut elokuvien pelastaminen. Museokokoelman luominen on Tykkyläisen omien sanojen mukaan ollut vasemmalla kädellä hoidettu sivutoimi 32 vuoden ajan. "Ennen eläkkeelle lähtöä pistän tämän museon nyt pyörimään", hän toteaa.
Aika tai koi söi
Rudolfin housut
Rudolf löytyi museon ovimieheksi Luotsikatu 11:n roskalaatikosta. Vanhalla mallinukella on yllään Kinopalatsin funkis-vahtimestarin univormu täysine rensseleineen.
"Veteraanit kysyvät, miksei Rudolfilla ole punaisia housuja vaan mustat. On käynyt niin ikävästi, että aika tai ehkä koi on syönyt housut. Yksiäkään tämän aikakauden, 30-luvun lopun, housuja ei ole säilynyt", selittää Tykkyläinen.
Elokuvamuseon hallussa on toistakymmentätuhatta esinettä, joista vasta 30 prosenttia on luetteloitu. Vieressä olevan varaston hyllyt pursuavat mitä erilaisempia vempaimia, jopa vanhoja filmikoteloita. Esineiden dokumentointi, luettelointi, arkisto- ja näyttelykuntoon saattaminen on kesken.
V.A. Antinheimo
kehitti kinokoneen
"Meillä on varmasti pohjoismaiden ylivoimaisesti suurin raskaiden kinokoneiden kokoelma", kehaisee Tykkyläinen.
Museon symboli ovat suomalaiset Aktiino-elokuvaprojektorit.
"Sodan jälkeen, kun oli tuontisäännöstely, ei saatu valuuttaa. Suomalainen insinööri V.A. Antinheimo näki siinä markkinaraon ja päätti tehdä kinokoneita itse. Antinheimo teki Aktiinoja melkein sata kappaletta."
"Kun Suomen Pankki sitten alkoi myöntää valuuttaa, syntyi kova merkki- ja hintakilpailu eikä Antinheimo pienillä sarjoillaan pärjännyt saksalaisten ja ranskalaisten massatuotteitten kanssa."
Peruslinja museon näyttelyssä on suomalaisuus. "Joka ainoa esine täällä heijastelee suomalaista elokuvan todellisuutta. Kansainvälisempi osio on elokuva-arkistoon talletettu Erkki Huhtamon taikalyhtyjen näyttely."
Röllin puvut ja
peruukit jo varastossa
Museon vanhimmat elokuvaprojektorit ovat sata vuotta vanhoja niin kuin myös suomalainen elokuva. Näyttelyssä on esillä 60 erilaista kinokonetta. Jäykän majesteettiset suuret laitteet seisovat massiivisina hallin seinustoilla.
"Museossa on se idea, että keskellä on historiallinen kavalkadi, tekstiä ja 200 kuvaa, ripustettuna 20 paneeliin. Niihin tutustuttuaan kävijä osaa sijoittaa laitteet aikajanalle", Tykkyläinen esittelee.
Seiniltä katselevat kotimaiset ja ulkomaiset elokuvatähdet jättiläiskuvina.
"Museossa on rekvisiittaa, rakenneyksityiskohtia ja lavastepienoismalleja suomalaisen elokuvan ensimmäisiltä 80 vuodelta, viimeisin 20 vuotta on vielä kentällä. Elokuvat ja niiden oheisaineisto on jo 20 vuoden ajan päätynyt arkistoon lakisääteisesti. Tästä rikkaasta materiaalista keitetään soppa, joka on suomalainen elävän kuvan museo", kuvaa Tykkyläinen.
Museolla on hallussaan Suomi-Filmin, Fennada-Filmin ja Suomen Filmiteollisuuden aineistot. "Nykyajalta ovat esimerkiksi Matila & Röhr Productionsin Röllin hellyttävät puvut ja peruukit ja jälkiä Auli Mantilan ja Claes Olssonin tuotannosta."
Pikkupojat heittelivät kuupat päin seiniä
Elokuva-arkiston varastossa on paljon kohteita, joiden näyttelykuntoon saattamiseen rahat eivät ole riittäneet. Museon katossa esimerkiksi roikkuu romuna kolme ladosta pelastettua legendaarisen Kinopalatsin kattokruunua. Pikkupojat olivat heitelleet kuupat päin seiniä.
"Messinkisistä kattokruunuista kaksi saadaan kuntoon, kun yksi uhrataan varaosiksi. Konservointi maksaa ainakin 10 000 euroa."
Seinällä lamppujen vieressä on valokuvapaneelina Kinopalatsin historiikki, joka kärjistyy siihen, että kaivinkone ajaa seinästä läpi. Vuonna 1911 kabareeteatteriksi rakennettu ja 1919 elokuvateatteriksi muutettu Kinopalatsi vandalisoitiin 1965.
"Vuodenvaihteen jälkeen tulemme Ouluun, Valon talolle perinteen keruuseen. Siellä on meiltä vielä puuttuva elokuvaprojektori merkkiä SKP1", Tykkyläinen innostuu.