Työmarkkinoilla on koettu helmikuun ihme. Sataman ahtaajille syntyi neuvottelutulos ilman lakonuhkaa ja ilman valtakunnansovittelijan väliintuloa. Sellaista ei tiedetä tapahtuneen neljännesvuosisataan. AKT on jo miesmuistin ajan tunnettu ammattiliittona, jonka sopimukset syntyvät aina vaikeimman kautta.
Ei tällä kertaa. Ahtaajia ennen tammikuussa sovittiin autoalan eli kuorma- ja linja-autoliikenteen työehdoista. Pyörät siis pyörivät ja laivoja lastataan, vaikka AKT:n sopimukset olivat katkolla.
Tosin ne eivät edes ehtineet kunnolla katkolle asti. Sopimukset hiottiin reippaasti etuajassa ja neuvottelupöydissä ehdittiin istua kolme kuukautta ennen ratkaisuja. Keskusteluille oli aikaa kunnolla, eikä ulospäin tilanteesta huudeltu.
Kulttuurissa on tapahtunut iso ja huomionarvoinen muutos, sillä AKT:n maine rähinäliittona ei ole tuulesta tempaistu.
Lakkoihin on lähdetty herkästi. Nyt siihen ei ollut tarvetta, sillä sopimusteitse saatiin suoraan 12 prosentin palkankorotukset ja ratkaisuja ennalta vaikeina pidettyihin tekstikysymyksiin.
Sama ilmiö on työehtoneuvotteluissa toistunut siitä asti, kun Kemianliitto kesän korvalla avasi tietä kovilla, noin yhdeksän prosentin palkankorotuksilla. Jäljessä tulleet liitot ovat panneet vielä vähän paremmaksi. Sairaanhoitajien raju työtaistelu-uhka vei syksyllä ansaitusti kaiken huomion. Sen alle on peittynyt se tosiasia, että liittokierroksilla on sopimus toisensa jälkeen syntynyt helpon oloisesti ja sellaisin palkankorotuslukemin, joita aiemmin ei tohdittu edes vaatia.
Timo Rädyn johtamassa AKT:ssa tulkitaan työnantajapuolen halunneen osoittaa, että keskitettyjä tuloneuvotteluita ei tarvita ja että liittokierrokset voidaan hoitaa ilman lakkoaaltoja. Vaikka tällaisia strategioita ei julkisesti myönnetä, tulkinta vaikuttaa kaiken koetun valossa uskottavalta. Sen hinta on kuitenkin kova: inflatorinen palkkakehitys. Eletty korkeasuhdanne on alentanut työnantajien kipukynnystä palkankorotuksiin, mutta pysyvää ilmiötä siitä ei saa tulla.
Keväällä on vielä Merimiesunioni vailla uutta sopimusta, mutta suurin arvoitus liittyy Paperiliittoon. Lähtökohta on kovin ristiriitainen: kahden vuoden takainen raju työtaistelu, muiden teollisuusliittojen kovat korotukset, kaikkien tiedossa olevat metsäalan vaikeudet. Liittokierroksen yhteenvetoa on turha tehdä ennen kuin paperin kohtalo on nähty.