Ensinnäkin, osanottoni teille, Norjan kansa. Ette olisi tätä tarvinneet, kuten ei kukaan muukaan, milloinkaan. Heinäkuun 22. päivän tekoa luonnehditaan terrorismiksi.
Uhreja, eikä ketään muutakaan ei lohduta se, millä termillä joukkosurma määritellään. Lintukotomme ei ole sama kuin ennen. Meille pohjoismaihin on saapunut terrorismi, jos niin kerran määritellään. Turvallisuus on monella tavalla uhattuna, talouden kautta myös.
Taloutta on kurittanut euron kriisi. Suomalaisilla eläkevakuutusyhtiöillä on sijoituksia Kreikassa, jolloin Kreikan talouden tukemista voisi perustella - ainakin teoriassa.
Mutta entä, jos tukeminen ei riitäkään, vaan Kreikka tai muut tuettavat valtiot eivät pidä lupauksiaan tai eivät kykene lainojen takaisinmaksuun, vaan pyytävät akordia eli lainojen anteeksiantamista?
Pankit eivät halua niellä luottotappioitaan, vaan yrittävät maksattaa holtittomasti antamansa luotot jäsenvaltioilla. Suomi on kurittanut leikkauksilla kansaansa, mutta silti kokeneet ja kokemattomat poliitikkomme pyrkivät tunnollisen EU-jäsenmaan rooliin.
Oman kansan elintason säilyttämistä puolustavat leimataan itsekkäiksi, vastuuta pakoileviksi, kun he vaativat rahoitushanoja suljettaviksi. Ajattelen kyllä itsekkäästi lapsianikin - en halua heitä maksamaan muiden velkoja, kuten en halua kenenkään puolustuskyvyttömän ja vähäosaisen kärsivän.
Viime vuosituhannen lama koski kipeimmin juuri vanhuksiin, vammaisiin ja työttömiin. Onko väärin, jos valtiontaloutta ajattelee oman maan näkökulmasta?
Onko meillä olemassakaan omaa valtiontaloutta, jos sitä ei voi puolustaa Suomen kannalta? Euron tukeminen on luopumista itsemääräämisoikeudesta ja hakeutumista velkataakan varmistamaan liittovaltioon.
Euroalueen velkataakka sitoo jäsenvaltiot toisiinsa sitein, joista ei voi irrottautua vain maksamalla velat. Suomella ei ole varaa maksaa itseään Emusta irti, joten pyristelemme velkojen verkossa kuin kärpänen hämähäkinseitissä. Valtio ei voi mennä konkurssiin, mutta laitamme kuntia nippuun etsiessämme taloustehokkuutta.
Julkisen talouden velkaantuminen jatkuu, ja syömme velaksi. Meillä ei mene hyvin, mutta muilla menee vielä huonommin. Maailmantalous on kriisiytymässä maksukyvyttömyyteen. Tällöin myös alhaisten tuotantokustannusten mailta, kuten Kiinalta, ehtyvät markkinat ja talouskasvu. On tunnustettava, että yhä useammin tulee pohdittua maailmanlaajuisen talousromahduksen mahdollisuutta.
Minua ei voida pelotella ajatuksella, että Kreikan tai muun jäsenvaltion romahtaessa tulee nälkäkuolemia. Elämme länsimaisessa yhteiskunnassa, jossa ovat kriisiajan valmiudet.
Kreikassa etenkin puolustusmenot ovat suhteellisen suuret. Vai onko Nato-jäsenyys syy suuriin puolustusmenoihin? Käenpoika syö ja syö vaan. Puolustuspolitiikan tehtävä on myös rauhanajan kriisien turvaaminen, kuten nälänhädän torjunta.
Mitä yhden maan talousromahdus olisi? Eikö se mahdollistaisi jäsenmaalle puhdistautua korruptiosta ja selvittää perusteellisesti tilit. Komissaari Olli Rehn puhuu virassaan EU:n ja itsensä puolesta. Komission tehtävä on ajaa EU:n etua. Komissaari ei voi ajaa oman maansa etua, sillä hän on yhtä kotimaaton kuin liikkuva sijoituspääoma.
Euron liian korkea arvo on sen heikkous ja oire sairaudesta nimeltä yhteisvaluutta. Valuuttaan on liitetty maita, jotka ovat lähtökohtaisesti liian erilaisia sosiaalisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnalliselta rakenteeltaan - myös itsetunnoltaan. EU:n jäseneksi ja rahaliittoon hyväksyttiin maita, joiden taloustilastoja väitetään vääristellyn, jotta ne pääsisivät rahaliittoon mukaan. Aiempi pankkien stressitesti oli puutteellinen.
Akordissa häviävät kaikki, myös pankit. Siksi ne hakevat mekanismia, jolla turvata saataviaan. Ongelmamaan omaisuuden realisointi velkoja vastaan akordin saamiseksi on haasteellista. Voimmeko ostaa osan Ateenaa?
On myös kyseenalainen tie pakottaa valtio yksityistämään omaisuuttaan. Ongelmia on ja sumussa ajetaan, kuten valtiovarainministerimme sanoi.