pekka.mikkola@kaleva.fi
Hyväuskoisuus ja halu rikastua nopeasti ovat yhdistelmä, jonka jäljiltä historia tuntee lukemattomia surullisia tapauksia. Metkaa on se, että kansalaisten tiedon tason nousu ei näytä sanottavasti niitä estäneen. Alttius tulla höynäytetyksi elää ja saa aikana pahaa jälkeä.
Viime aikojen näkyvin kotimainen esimerkki tästä on "sijoitusklubi" WinCapita, klassinen pyramidihuijaus, jonka uhrit ovat tehneet menetyksistään jo 1 300 rikosilmoitusta. Niissä ilmoitetut vahingot ovat noin 18 miljoonaa euroa. Suuri osa osallistujista nielee kuitenkin tappionsa hiljaa päätelleen siitä, että klubi lienee kerännyt rahaa noin 10 000 sijoittajalta.
Rahansa hävittäneitä lämmittää se, että jättivedätyksen pääepäilty sentään saatiin kiinni. Rahojen takaisin saanti on epätodennäköisempää.
Samaan aikaan toinen pyramidin rakentaja, liikemies Bernard L. Madoff odottaa oikeudenkäyntiä Atlantin takana. Ja kun Amerikassa ollaan, summat ovat monisatakertaisia: 70-vuotiaan entreprenöörin epäillään aiheuttaneen sijoittajille lähes 40 miljardin euron vahingot. Luku on lähellä Suomen valtion talousarvion loppusummaa.
Madoffin vuoksi espanjalainen Banco Santander menettää tuoreen ilmoituksensa mukaan 2,3 miljardia euroa, itävaltalainen Medici-pankki yli kaksi miljardia euroa, Euroopan suurin pankki HSBC 740 miljoonaa euroa ja pienemmistä pelureista esimerkiksi Kansainvälinen olympiakomitea ja takavuosikymmenten Hollywood-tähti Zsa Zsa Gabor viisi miljoonaa euroa kummatkin.
Se miksi WinCapitan ja sen edeltäjän WinClubin sekä Madoffin pimeät operoinnit saivat tuulta alleen, perustuu paitsi haaveisiin huimista sijoitusvoitoista myös pyramidihuijauksen yksinkertaiseen mekanismiin: ne jotka ovat ensimmäisenä liikkeellä, pääsevät jakamaan myöhemmin mukaan tulleiden rahoja. Tiedot noiden vikkelimpien voitoista synnyttivät jäljessä tuleviin luottamusta äkkirikastumiseen.
Silti on vaikea käsittää, kuinka niin moni suomalainen esimerkiksi uskoi lupauksiin jopa 400 prosentin voitoista. Sijoittajillehan väitettiin, että tuottojen takana on FxTraderSignals -niminen ennennäkemätön valuuttakauppaohjelma, joka osaa haistella kurssimuutoksia ja tuo helppoa rahaa.
Ohjelman nimi on kyllä komea, mutta kurssien käänteet ennakoivan tietokoneohjelman luonti lienee tavoitteena yhtä realistinen kuin alkemistien toive tehdä kultaa.
Koska tapauksissa on kyse ihmisluonteen pysyvien piirteiden hyväksikäytöstä, on varmaa, etteivät WinCapitan ja Maddoffin huijaukset jää lajeissaan viimeisiksi.
Mutta vielä yksi kysymys: miksi samat vilunkivillet eivät käyttäneet energiaansa ja henkistä kapasiteettiaan laillisiin liiketoimiin. Se että Madoff ja WinCapitan joukot saivat pystytettyä niinkin tehokkaan järjestelmän huijauksensa toteuttamiseen, antaa olettaa, että samalla tarmolla voisi menestyä myös laillisissa liiketoimissa.
Onko siis niin, että onnistunut suurhuijaus antaa tekijöilleen suuremman tyydytyksen kuin onnistunut rehellinen liiketoiminta. Ainakin Madoffin kohdalla on arvioitu, että hänen tointensa takana ei ollut pelkkä ahneus vaan että hän varasti, koska hän nautti siitä.
Sitä paitsi epäonnistuessaankin suurhuijarit jäävät historiaan, mikä ainakin narsistisia luonteita hivelee. Ja onhan heillä sitten asioita, joita muistella keinotuolissa, missä se tuoli sitten onkin.