Kolumni

Äk­ki­pää­tös hyvälle tais­te­lul­le

Rangaistuslaukauskilpailu on äärimmäisen julma tapa ratkaista jatkoonmenijä arvoturnauksen pudotuspeliottelussa. Tämän joutuivat torstaina kokemaan Suomi ja USA.

Rangaistuslaukauskilpailu on äärimmäisen julma tapa ratkaista jatkoonmenijä arvoturnauksen pudotuspeliottelussa. Tämän joutuivat torstaina kokemaan Suomi ja USA.

Tällä kertaa voidaan todeta, että rangaistuslaukauskilpailu oli myös oikeudenmukainen.

Sekä Venäjä ja Tshekki ansaitsivat jatkopaikkansa. Molemmat olivat askeleen verran vastustajiaan edellä jo varsinaisessa kenttäpelissä.

Läheskään yhtä oikeudenmukainen ratkaisu ei ollut muutama kevät takaperin, vuoden 2002 kisoissa, kun Venäjä pudotti Suomen jatkosta välierävaiheessa. Tuolloin leijonajoukkue hallitsi pelin kenttätapahtumia täysin mielin määrin.

Sattumaa vai ei, niin myös noissa kisoissa Suomen kaatajaksi nousi maalivahti nimeltään Maxim Sokolov. Siis samainen mies kuin tänäkin vuonna.

Suomen kohtalo oli tällä kertaa jäädä MM-kisojen kahdeksanneksi. Leijonanipun loppusijoitusta ei voi pitää kovinkaan väärä, kun muistaa, että joukkue voitti kisoissa ainoastaan lilliputeiksi laskettavat Tanskan ja Ukrainan.

Myös kyynikoille jäi jossiteltavaa. Jos Suomen valmennusjohdolla olisi ollut pelisilmää, he olisivat laittaneet ratkaisevaan rangaistuslaukauskilpailuun maaliin Pasi Nurmisen.

Puolikuntoinen Nurminen olisi saattanut olla se tarvittava yllätyskortti venäläisiä taitoniekkoja vastaan.

Niklas Bäckströmin otteet jo SM-liigan runkosarjassa osoittivat  sen, ettei hän ole parhaimmilaan rangaistuslaukauksissa.