Hallituksia ei voi moittia yrityksen puutteesta rahoituskriisin taltuttamisessa. Kulunut viikko kuitenkin todisti, että menossa olevaa pudotusta voi hidastaa mutta ei pysäyttää.
Hallitukset ja keskuspankit ovat reagoineet talouskriisiin kiitettävän nopeasti. Ne ovat myös ottaneet käyttöön keinoja, joita vain jokunen kuukausi sitten olisi ollut mahdotonta edes kuvitella. Ennen muuta kyse on ollut siitä, että valtioiden rooli talouselämässä on merkittävästi voimistunut.
Pelastuspaketit ovat seuranneet toistaan ja miljardeja miljardien perään on ruiskutettu tukemaan pankkeja ja muita rahoituslaitoksia. Jää myöhemmän historiankirjoituksen arvioitavaksi, onko tällä kyetty estämään täydellinen äkkiromahdus vai onko samalla tehty karkeita virheitä, jotka kostautuvat myöhemmin.
On kuitenkin eletty oloissa, joissa päätöksiä on ollut pakko tehdä nopeasti. Perinpohjaisen harkinnan ylellisyyttä ei ole ollut, sillä pahin vaihtoehto olisi ollut toimettomuus, joka olisi johtanut koko pankkijärjestelmän romahdukseen. Ainakin osa kadonneesta luottamuksesta on nyt kyetty palauttamaan.
Silti on jo nyt aivan ilmeistä, ettei nopeasti vaikuttavaa yleislääkettä löydy. Rahoituskriisin leviäminen reaalitalouteen on jo todellisuutta, vaikka vaikutukset tuntuvat eri maissa eri tahtiin.
Islanti on kärkevin esimerkki siitä, miten elämänmeno voi täydellisesti järkkyä. On jo aivan vakavissaan pohdittu sitä, kuinka moneksi viikoksi saarivaltiossa vielä riittää ruokaa, kun tuontiin ulkomailta ei enää ole rahaa.
Yhdysvaltain talous on pahasti hyytynyt, mutta ei Eurooppakaan immuuniksi jää. Baltian maat, Unkari ja Ukraina ovat jo vaikeuksissa, ja tauti leviää muuallekin. Vaikka finanssikriisin pahin uhka olisi jo ohi - mikä sekään ei vielä ole varmaa -, niin talouden maailmassa on pitkäksi aikaa astuttu uuteen epävarmaan aikakauteen.
Perjantaina päättyneessä EU:n huippukokouksessa rahoituskriisi nousi pääaiheeksi, kuten tapahtuu lähiaikoina kaikissa muissakin maailman johtajien kokouksissa. Tähän mennessä kriisi on pikemminkin tiivistänyt kansainvälistä yhteistyötä kuin hajottanut sitä. Se on hyvä merkki.
EU:n osalta oli myös tärkeää, etteivät jäsenmaat lipsuneet ilmastotavoitteistaan, vaikka laskusuhdanne tuo monelle maalle uusia paineita. Tosin tässä kokouksessa ei ollut käsillä mikään ilmastopoliittisten ratkaisujen aika, eikä todellista sitoutumista vielä mitattu. On yhä hyvin mahdollista, että talouskriisi polkee jalkoihinsa monia asioita, joita niitäkään ei olisi varaa unohtaa.
Suomi on yhä päässyt myllerryksessä vähemmällä kuin monet muut maat. Vertailukohdaksi käy vaikkapa Ruotsi. Ruotsalaispankkien laaja toiminta Baltiassa on nyt niille suuri rasite. Koko maan autoteollisuuden tulevaisuus on vaakalaudalla, kruunun arvo on laskenut selvästi ja keskustelun euroon siirtymisestä on jälleen alkanut.
Kun maailmantalous hiipuu, Suomikin joutuu osalliseksi siitä. Silti esimerkiksi Nokian torstainen osavuosikatsaus oli kuin aivan eri maailmasta moniin horjuviin kansainvälisiin suuryrityksiin verrattuna. Nokiankin luvut laskivat, mutta yhtiö on yhä erittäin kannattava ja sillä on varaa odottaa, kun kilpailijat polkevat hintoja ja vuotavat kuiviin. Perjantaina SonyEricsson kertoi romahtaneensa tappiolle.
Suomessa on tällä hetkellä enemmän tarvetta realismiin kuin pelkoon. Suomi tuskin välttyy taantumalta, mutta siihenkin voi varautua. On tärkeää huolehtia, ettei perusteeton pelko hiivi korvien väliin ja ala estää normaaliakin toimintaa.