Joku on joskus kuvitellut, että naiset ovat heikkoja. Formulapomon mielestä he eivät jaksaisi ajaa F1-autoja, vaikka niissä on moottorit. Heitä sorretaan myös työelämässä. Totta. Mutta loppu onkin naisen valtakuntaa. Ainakin länsimaissa. Jos naiset valtaisivat kodin tavoin myös työelämän, miehillä ei enää olisi paikkaa, mihin mennä. Miehet hakisivat pian turvapaikkaa alkukantaisista maista, joissa kaikki on miesten. Feministit ovat huomaamattaan kuin sovinisteja. Tasa-arvo on eri asia.
Syrjivää feminismiä on sulkea miehet synnytyksestä.
Mies ei saisi olla katsomassa lapsensa syntymää, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Kenelle? Naiselleko? Naisetkaan eivät siis tarvitsisi parempaa palkkaa, koska siitä ei olisi mitään hyötyä miehille. Pohjalainen synnytyslääkäri perusteli kieltoa Ilta-Sanomissa (7.7.2004) suurin piirtein niin, että eiväthän naisetkaan ole mukana, kun urologi räplää miehen sukuelimiä. Ihan hyvä vertaus, jos vehkeet ovat yhtä lailla naisen ja miehen yhteiset kuin syntyvä lapsi. Sanotaan, että nainenhan se on, joka synnyttää. Naisen kehohan siinä paukkuu. Unohdetaan, että yhtä lailla lujilla on lapsi, miehen ja naisen lapsi. Yleensä kaikki asiat menevät pilalle, kun ajatellaan hyötyä.
Syrjintä jatkuu kotona. Ennen vanhaan miehillä oli tilansa myös siellä. Se löytyi navetasta, puuliiteristä tai verstaasta. Nykyään kaupunkilähiössä miehen tila löytyy yleensä lähiökapakasta, aina työajan ulkopuolella. Kotona oma tila voi löytyä sohvalta, mutta se pitää ensin verhota humalan sumuun. Raitis mies löytää paikkansa ehkä kalalta, lentopallojoukkueesta tai politiikasta. Nainen on tilanteeseen tyytymätön, mutta auta armias, jos mies alkaa luuhata kotona koko ajan.
Länsimaissa ainoa paikka, jossa feministin ääntä enää tarvitaan, on työpaikka. Kaikki muu vouhotus johtaa miesten syrjintään. Maanantaina naiset saivat länsimaisen talouden kehdossa Wall Streetillä hienon selkävoiton. Investointipankki Morgan Stanley taipui maksamaan naisille korvauksia 43 miljoonalla eurolla, koska heitä oli syrjitty sukupuolen takia. Pankki oli tyhmä, sillä eikö taloudessa pitänyt ajatella juuri hyötyä. Kenellä on varaa sulkea puolet tarjolla olevasta työvoimasta pois?
Entä kotona. Millä perheellä on varaa sulkea puolet vanhemmista pois? Onneksi naiset eivät ole ikiliikkujia. Siinä on miesten mahdollisuus. Kun pitää edetä uralla, näyttää kauniilta, tavata ystäviä ja tanssia, mies voikin yhtäkkiä kelvata lastenhoitajaksi. Kun mies siinä ohessa siivoaa ja tiskaa tilanteen pakosta, hän luo itselleen kotia, raivaa tilaa. Isästä tulee vähän äiti ja äidistä vähän isä. Nykyisenä uusperheiden aikakautena kodeista tulee helpommin miehen ja naisen koteja. Jos perheessä elää myös isän lapsia, mies kasvaa alusta alkaen osaksi kotia, vastuunkantajaksi. Silti tarvitaan vielä pieni tila jokaiselle, edes neliömetri. Itse olen asettanut makurin nurkkaan nojatuolin ja ilmoittanut, että siinä on minun tilani. Ei siinä tarvitse juurikaan aikaa viettää. Riittää, kun se on olemassa.
Länsimaissa ainoa paikka, jossa feministin ääntä enää tarvitaan, on työpaikka. Kaikki muu vouhotus johtaa miesten syrjintään.