Mies, piippu ja vapaus.
Helsingin Runeberginkadun viihtyisässä kodissa istuu myhäilevä mies, Akavan puheenjohtajuuden viime tiistaina jättänyt Risto Piekka. "Nyt voi ottaa iisisti."
Tyytyväinen on myös Kaisa-puoliso. Enää ei tarvitse mennä tapaamaan miestä vaihtomatkalaukun kanssa Akavaan, kuten takavuosina. Rouva vei puhtaat vaatteet toimistolle ja toi likaiset toisessa matkalaukussa kotiin pestäväksi, kun mies kiisi ympäri maata.
Toisin kuin lukemattomissa tupo-väännön kuvissa Risto Piekan hymy on herkässä. Neuvottelujen vääntövaiheessa ay-pamppujen pitää näyttää surullisenvakavaa naamaa, jotta heidät otettaisiin vakavasti.
Katkeruutta 34 vuotta pitkän työuran 57-vuotiaassa Akavassa tehneen Piekan äänessä ei ole. Mitä mielessä ehkä myllertää tai sielussa kaivelee, sitä Piekka ei ulospäin näytä. "Olen tyytyväinen siihen, mitä olen saanut Akavassa aikaan", moneen myllytykseenkin joutunut Piekka summaa.
Hänen kahdeksan vuotta kestäneen puheenjohtajuuskautensa saavutukset ovat kiistattomat. Akavan jäsenmäärä on kasvanut 125 000:lla ja keskusjärjestöstä tuli yksi täysivaltaisista neuvotteluosapuolista. Jo tätä ennen Piekka keräsi voittoja.
Kevättä ei kaivella
Herrasmiehenä ja sovittelevana Mr. Akavanakin tunnettu Risto Piekka rakensi keskusjärjestöön myös poikkeuksellisen kahden liittojohtajan vaikutusvallan.
Päätöksenteko kärjistyi 1990-luvulla, kun Akava oli sekä keskusjärjestö että julkisen sektorin liitto eli pääsopijajärjestö. "Tämä oli ihan kestämätön tilanne tupossa. Vuodesta 1995 lähtien Akavassa on ollut kaksi neuvottelujärjestöä, julkista sektoria edustava Juko ja ylempien toimihenkilöiden YTN. Olen ihan vakuuttunut, että jos näin ei olisi tehty Akava olisi hajonnut", Piekka sanoo nyt.
Tämän seurauksena tuloneuvotteluissa Akavan johtajan rinnalla ovat olleet kaksi neuvottelujärjestöjohtajaa. Piekka on pitänyt tästä tiukasti kiinni.
Julkisuudessa Piekka, jonka persoonaan ei kuulu työntää itseään eturiviin, on jäänyt kahden muun varjoon, etenkin OAJ:n puheenjohtajan Erkki Kangasniemen.
Koituiko toimintamalli Piekan kohtaloksi? Mihin kevään aikana katosi tuki takaa? Piekka olisi ollut halukas jatkamaan Akavan johdossa, mutta vetäytyi lähtemättä mittauttamaan kannatustaan.
"En lähde kaivelemaan sitä, mikä meni pieleen. Haluan toimia niin, että uudella puheenjohtajalla olisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Siksi en halua penkoa, mitä tapahtui mitä ei", Piekka toteaa tyynen rauhallisesti.
Omaa ratkaisuaan hän perustelee näin: "Syystä, jota en tiedä, minun persoonani välityksellä hyökättiin Akavaa kohtaan niin rajusti, että arvioin Akavalle olevan parempi, että ilmoitan vetäytyväni."
Risto Piekka on ollut Akavan mies viimeiseen asti. "Periaatteeni oli keskustella mahdollisimman paljon jäsenjärjestöjen kanssa ja päästä yksimielisiin päätöksiin. Se ei ollut helppo tehtävä, sillä oli hyvin paljon ryhmäitsekkyyttä. Kahdeksan puheenjohtajavuoteni aikana ei monta äänestyspäätöstä ollut eikä yhtään tuposta tai Akavan isoista tavoitteista."
486 000 jäsenen Akavalla on 31 järjestöä. Piekka ei halunnut olla 32:s. "Tässä joutui tekemään hirveän paljon töitä."
Piekka sanoo työnsä johtotähden olleen aina se, että Akava on edustettuna kaikissa työmarkkinoiden ja yhteiskuntapolitiikan neuvottelupöydissä.
Tulos tai ulos
Kun Risto Piekka 24-vuotiaana vuonna 1973 tuli Akavaan, siitä puhuttiin keltaisena järjestönä, ei työmarkkinajärjestönä. Jäsenmäärä oli noin 40 000. Piekka sai vastuulleen järjestöasiat ja koulutusorganisaation rakentamisen.
Tulos tai ulos, kuului hallituksen tyly toimeksianto nuorelle järjestösihteerille, kun jäsenliitoista nyt suurin eli opettajajärjestöksi yhdistynyt OAJ, piti 1975 saada TVK:n sijasta Akavaan.
Opettajien saanti ratkaisi pitkälti sen, että insinöörit, ekonomit, diplomi-insinöörit ja farmaseutit seurasivat perässä.
"Kun isot yksityisen sektorin järjestöt saatiin mukaan, tehtiin käytännössä uusi Akava."
Vuonna 1978 Piekalle lankesi silloisen puheenjohtajan Samuli Apajalahden erityistehtävä: työtaisteluorganisaation rakentaminen.
"Tämä johtui siitä, että Veikko Huovinen kirjoitti yhdessä lehdessä Akavasta lullukkaväkenä. Samppa sanoi minulle: nyt se loppuu, tee organisaatio."
Piekka teki mitä käskettiin ja se "testattiin vuoden 1984 voitokkaassa kuntatyötaisteluissa."
Kymmenen vuotta aikaansa edellä Akava oli Piekan mukaan tuloneuvottelumallillaan. "EK:ssa on tehty järjestöfuusio ja nyt PAM:ssa sekä SAK:ssa rakennellaan omia kuvioita."
Piekka voi myös kehaista: "Akava on ainoa kasvava keskusjärjestö. Ammattikuntaperiaatteella tapahtuva järjestäytyminen on osoittanut voimansa."
Risto Piekan Akavan vuosiin mahtuu monta ylä- ja alamäkeä, voittoja ja kriisejä.
Tyytyväinen hän on etenkin siitä, että ovi on avattu sille, että korkeasta koulutuksesta, vastuullisista työtehtävistä sekä vastuun kantamisesta ja tuloksen tekemisestä palkitaan. Piekan iloa lisää, että nyt hallitusohjelmissakin tunnustetaan sivistys ja kannustaminen.
Harmittamaan on jäänyt se, ettei vuoden 2000 neuvotteluissa onnistuttu saamaan naisvaltaisille matalapalkka-aloille erityiserää. Tuolloin Akavan tavoite torjuttiin.
Piekalla olisi paljonkin kerrottavaa, mutta muistelmia hän ei lupaa. "Ehkä pöytälaatikkoon".
Ensin hän pitää yli sata käyttämätöntä lomapäiväänsä.
"Mökkeilyä Sammatissa, historiaa ja maanpuolustustyötä", Risto Piekka valottaa tulevaa.