Iltalypsyjen aika on ohi, myös akavalaisten iltalypsyjen. Näin puuskahti SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen, kun työmarkkinajohtajat esittelivät yhdessä sosiaali- ja terveysministeri Maija Perhon (kok.) kanssa kuluvan kuun alussa solmimaansa eläkepakettia.
Vain yksi oli joukosta poissa. Akava hylkäsi sopimuksen. Puheenjohtaja Risto Piekka ei ilmestynyt ministeri Perhon yrityksestä huolimatta paikalle kertomaan, miksi Akavan hallitus äänesti nurin oman puheenjohtajansa hyväksymän ja Akavan oman mallin pohjalta laaditun sopimuksen.
Kaksi vuotta aikaisemmin akateemisten keskusjärjestö Akava irtaantui tulopoliittisesta ratkaisusta. Toteutuuko Akavan kohdalla sanonta, että ei kahta ilman kolmatta? Hylkääkö Akava taas tupon?
Tätä on ennenaikaista aprikoida. Epävarmuus tuloratkaisun onnistumisesta on suuri laajemmassakin rintamassa. Tästä antoi Ihalainenkin selvät viitteet alkuviikolla, kun SAK esitteli tupotavoitteitaan.
Mutta samaan aikaan Akavan ja sen nokkamiehen uskottavuus on kyllä laitettu suurennuslasin alle. Toisissa palkansaajajärjestöissä kysellään hieman huolestuneista Akavan uskottavuuden perään. Onpa Akavalle jo heristetty varoituksen sormeakin.
Pelätään, että Akavasta on tulossa työmarkkinoiden krooninen häirikkö. Puheenjohtaja Piekan aseman katsotaan jatkuvasti vain vaikeutuneen. Mistä Piekka enää voi sopia, kyselevät muut kummissaan.
Toimihenkilökeskusjärjestön STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää väitti Iltalehdessä, että Akava pelaa vaarallista peliä keskusjärjestönä. Akavan pitää hakea kompromissia muiden kanssa eikä vain julistaa, että meidän linja on se ainoa oikea, Mäenpää antoi tukiopetusta naapurijärjestölle.
Mäenpään korvissa Akavan nokkamiesten tupo-puheet kuulostavat taas uhkaavan ehdottomilta. Hän muistutti, että kompromissit ovat välttämättömiä kolmikantayhteistyössä. Tulopolitiikkakaan ei voi perustua yhden sanelulle. Mäenpään mukaan se ei vetele, että Akava on ensin sopimassa kompromisseista, mutta sitten hylkää neuvottelutulokset.
Vähän aikaisemmin SAK:n johtaja Pertti Parmanne pani Akavaa ojennukseen samasta ei riitä meille -taudista. Niin hyvää ratkaisua ei Akavalle olekaan, etteikö sitä kaadettaisi ja vaadittaisi lisää, Parmanne tuhahteli.
Puhtaita kauloja ei riitä -taudista ei toki ole muissakaan keskusjärjestöissä. On niissäkin puheenjohtajan yli kävelty. Eläkeratkaisun jälkeen julkisuudessa kuitenkin puhuttiin ja kirjoitettiin Piekan nöyryyttämisestä. Hänestä tehtiin surullisen hahmon ritari, jonka arvovaltaa syövät omat jäsenjärjestöjohtajat. Muut surkuttelivat Piekan asemaa.
Akavan puheenjohtajaa tunnutaan välillä vietävän vähän kuin pässiä narusta. Pyörittäjänä on ennen kaikkea Akavan vahvimman jäsenliiton OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi. Hänen aisaparinaan toimii Insinööriliiton Matti Viljanen. Etenkin Kangasniemi on paljon enemmän kuin varjojohtaja tai Piekan päällystakki. Hän on Akavan todellinen vallankäyttäjä.
Kangasniemen kerrotaan nykivän kaikista naruista. Itsenäistä liikkumatilaa Piekalla ei kovin laajalti ole. Tuloneuvotteluissakin varsinainen tahtipuikon heiluttaja on Kangasniemi. Hänen takanaan on Akavan suurin ja varakkain liitto, 110 000 opettajan jäsenliitto. Lisäksi Kangasniemi toimii myös Akavan julkisen sektorin neuvottelujärjestön puheenjohtajana.
Piekka on pitkälti Kangasniemen valinta Akavan nokkamieheksi. Miksi hän sitten panee tämän julkiseen tanssiin? Miksi Piekka siihen alistuu? Vaikka Piekkaa sanotaan sovittelevaksi ja kiltiksi ihmiseksi luulisi, että puheenjohtajan ei kannattaisi antaa tallata koko arvovaltaansa. Nukkehallitsijathan ovat erikseen.
Näin ei varmasti tapahtuisikaan, jos Piekka olisi vahva ja karismaattinen johtaja. Sellaista ei Akavalle vain taideta valita niin kauan kuin Kangasniemi pysyy vallassa. Hän aloitti viime kesänä oman ilmoituksensa mukaan viimeisen nelivuotispestinsä OAJ:n johdossa. Piekan paikka on katkolla ensi keväänä.
Ulkoa katsottuna luulisi, että vähintä mitä ensi keväänä tapahtuu on se, että Piekka saa kenkää. Sehän olisi luonnollinen jatkumo sille, että Piekka sai eläkeratkaisuissa jäsenliitoiltaan epäluottamuslauseen. Näin eivät asiat Akavassa etene.
Piekka on samassa jatkolleen kaikkien merkittävien liittojen tuen. Näillä näkymin hänelle ei tule edes vastaehdokasta. Valtakaksikko Kangasniemi-Viljanen on jo ehtinyt julkisuudessa rummuttaa täyttä luottoaan Piekan jatkoajalle. Heidän mukaansa Akavassa ole mitään kriisiä eikä julkinen paine horjuta Piekkaa. Kaksikko suitsuttaa Piekan onnistuneen työssään. Eläkeratkaisu tai tupon käsittely eivät Kangasniemen mukaan viesti mistään kriisistä akavan sisällä.
Miten Piekan jatko jopa hymistyssanoin on mahdollista? Siten, että Piekan jatko sopii ennen muuta Kangasniemelle. Hänellä oli sormet vahvasti pelissä vuonna 1999, kun Piekka nostettiin keulakuvaksi. Piekan edeltäjänä ollut Mikko Viitasalo sai jäädä yhden kauden puheenjohtajaksi, kun ei älynnyt kumartaa kaikessa eikä tarpeeksi syvään.
Toiseksi Kangasniemen asema on omissa joukoissa äärettömän vahva. Kaikesta tästä seuraa, että Akava ei tee yhtään sellaista päätöstä, jota Kangasniemi ei ole hyväksymässä.
Tupon kohtalon ohella Akavaan kannattaa suunnata katse toisestakin syystä. Akavalaiset liittojohtajat nimittäin ovat kokoomuslaisia tai ainakin puoluetta lähellä. Eläkeratkaisun ja mahdollisen tupo-ratkaisun jälkipyykkiä saatetaan pestä myös kevään eduskuntavaaleissa.
Ainakin Kangasniemi on jo kiirehtinyt ilmoittamaan, että monet koulutetut palkansaajat tuntevat itsensä poliittisesti entistä kodittomammaksi. Tai vähintäänkin moni passivoituu.
Kyteekö Akavassa lisäksi vaaliprotesti?