Korkeasti koulutettujen työmarkkinajärjestön Akavan irtiotto muista palkansaajajärjestöistä osoittaa, että ajan riento on raju työnantajapuolen lisäksi myös ay-liikkeessä.
Vielä vuosi sitten SAK ja STTK puuhasivat täyttä päätä yhteistä keskusjärjestöä, johon olisi houkuteltu mukaan muodossa tai toisessa myös Akava. Ainakin akavalainen Insinööriliitto oli menossa perustettavaan suurjärjestöön.
Kesän tultua suunnitelmat sekosivat täysin. Järjestökenttä on alkanut liikehtiä poikkeuksellisesti.
Muutospaineet alkoivat purkautua näkyville, kun ajatukset uudesta, uljaasta ammatillisesta keskusliitosta kuopattiin pitkän tunnusteluvaiheen jälkeen kesäkuussa.
Toimihenkilöjärjestö STTK:n liitot yksi toisensa jälkeen käänsivät selkänsä suunnitelmille. Ensi vuonna 110 vuotta täyttävän SAK:n pitkä perinne osana työväenliikettä ja raskaan teollisuuden edunvalvontaa ei lopulta houkutellut virkamies- ja asiantuntijataustaisia STTK-laisia. Ay-kenttä jäi kolmeen palaseen.
Kahden keskusjärjestön neuvotteluja sivusta seurannut Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder tuskin harmistui, kun järjestöt huomasivat tien yhdistymiselle nousseen pystyyn. Fjäder ja Akavan hallitus saivat kaipaamaansa peliaikaa.
Muutama kuukausi neuvottelujen raukeamisen jälkeen Akava esitti muulle ay-liikkeelle kovan päätöksen. Keskusjärjestö ilmoitti tällä viikolla lähtevänsä omille teilleen SAK:n ja STTK:n kanssa muodostetuista yhteistyöjärjestelmistä. Akava eroaa yhteisestä EU:n edunvalvontatoimistosta Finunionsista ja todennäköisesti myös Palkansaa-
jien tutkimuslaitoksesta PT:stä.
Akavanlähtöpäätös saattaa tuntua yllättävältä, ja se on tyrmistyttänyt koko ay-liikkeen. Mutta merkit ovat olleet ilmassa koko sen ajan, jonka SAK ja STTK käyttivät yhteistyön tunnusteluun.
Muodolliseksi syyksi puheenjohtaja Fjäder on kertonut, ettei Akava tunne saavansa vastinetta reilun 100 000 euron jäsenmaksulleen Finunionsissa tai PT:ssä, jonka jäsenmaksu on suurempi, 270 000 euroa.
Raha ei selitä Akavan loikkaa. Järjestö haluaa kasvaa ja saada valtaa.
Kasvuvaihe on meneillään. Suomalaiset ovat entistä koulutetumpia, ja moni valitsee liittonsa Akavasta. Jäsenmäärä on paisunut lähes 200 000 muutamassa vuodessa. Suunta on aivan toinen kuin muilla. Neljä vuotta sitten Akavalla oli jäseniä hieman yli 400 000. Tänä vuonna rikkoutuu 600 000 jäsenen rajan.
Ei olisi ihme, jos Akava alkaisi tavoitella STTK:sta lisää jäsenliittoja vaihtamaan leiriä. Poliisiliitto teki näin viime keväänä.
Fjäder taisi paljastaa jotakin tämän suuntaista, kun hän taannoin huomautti kehityksen vievän ennemmin tai myöhemmin kohti kahta palkansaajajärjestöä. Fjäderin suunnitelmissa toinen olisi SAK, johon on sulautettu jäsenliittoja menettänyt STTK – ja toinen Akava.
Siksi Akava on alkanut toimia hyvissä ajoin ja hakemaan merkittävämpää asemaa omiensa edunvalvojana tulevaisuuden ay-kentällä.
Pääkirjoitus