"Sain ensin käsiini juonen lyhennelmän ja rupesin sitä sitten visertämään", JormaPanula, 77, muistelee Nivalassa kesäkuussa kantaesitettävän oopperansa alkufanfaaria.
Joutilas mies -projekti syntyi Jokilaaksojen oopperahankkeen henkisen isän Esa Ruuttusen aloitteesta. Oopperan tekeminen ei vienyt säveltäjä-akateemikolta kauan. Se valmistui parin kolmen kuukauden aikana opetustyön ohessa.
Esityksiä suunniteltiin jo viime kesäksi, mutta Jokilaaksojen oopperan tunnettujen taloussotkujen takia Joutilaan miehen tulo Nivalan jäähallin näyttämölle siirtyi vuodella.
Panulan edellinen saman lajityypin sävellys oli ollut kamariooppera Madame (1991, 2002-). Sitä ennen häneltä oli nähty Kuula 1918 (1986), Lalli ja Pyhä Henrikki (1986), Jokiooppera (1981-1982) ja Jaakko Ilkka (1977-1978).
"Ruuttunen kai huomasi, että tässä on joutilas mies tekemään. En tuntenut libreton kirjoittanutta Juha Hurmetta etukäteen lainkaan, mutta pirun hyvää haanpääläistä tekstiä hän on saanut aikaan. Hurme hallitsee justiinsa oikean kielenkäytön", Panula kiittää.
Oopperan kesto on säveltäjän mukaan sopivan lyhyt, noin puolitoista tuntia musiikkia. "Tiedän hyvin, miten paikat puutuvat, kun puupenkillä istutaan."
Joutilas mies muistuttaa musikaalia siinä mielessä, että siinä liu´utaan tekstistä musiikkiin jouhevasti. Säveltäjän oma määritelmä lajityypistä on kansanooppera.
"Kun päämestari Ruuttunen kuuli Joutilaan miehen musiikkia ensimmäisen kerran, hän totesi, että ´sekö onkin näin kevyttä´. Vastasin hänelle, perkeles, en minä tänne maalle mitään möyrimistä rupea säveltämään. Sen pitää olla vähän köykäisen puoleista. Vissiin Esakin pappina vain laski vähän humööriä."
Yleistä asiaa työstä
"Yleistä asiaa se on kaikki, ihmisen sosiaalista toimintaa ja kanssakäymistä, maalaistoimintaa joka sorttia. Aika todenperäinen kuvaus", Panula kuvailee oopperansa juonta yleisellä tasolla.
Libretto etenee kohtauksittain. Ensin ollaan Haanpään kotitalossa. Sieltä kirjailija lähtee polkupyörällään kiertämään "raukoille rajoille". Löytyy originelli pariskunta, jonka luota Haanpää ottaa kortteerin.
Kyläläisissä herättää ihmetystä, kun Haanpää ei tee mitään muuta kuin leviää katolla ja ryyppää, Panulan sanoin "möyrästää ja laulaa roikastaa haitaripojan kanssa". Sellaista meininkiä pidetään pahana.
"Haanpää tutkii ihmisiä, katselee ja ajaa polkupyörällä eikä tee niin sanotusti töitä. Hänelle huudellaan, ´tuu pellolle, täällä on tilapäisen työvoiman tarve´. ´En tuu´, hän vastaa ja ajelee eteenpäin. ´Mitä sää siiten teet?´ ´Mää kattelen tässä, menen kottiin ja kirjotan töistä.´"
Joutilaassa miehessä onkin säveltäjän mukaan olennaisinta "ihmisen pyrkimys ja rehellinen meininki", siihen liittyvät olennaisesti työn teko ja yhteen hiileen puhaltaminen eri muodoissaan.
"Työtä se on kynätyökin. Kyllähän sitä hangolla nostelee heiniä seipäille, vaan lähdepäs kirjoittamaan. Mutta ei viljakaan kasva, perkeles, jos ei joku levitä sontaa pelloille."
"Tästä oopperasta ei siis mitään katharsista löydy; että noustaisiin tähtiin."
Ismeistä irrallaan
Joutilaan miehen musiikissa on Panulan oman määritelmän mukaan "vähän valssia ja komppia takana" eli hänelle ominaista kansantyyliä.
"Partituurissa löytyy vain yksi aito kansanteema, polska, jota käytän pohjana yhdellä viululla soitettuna", hän paljastaa.
Joutilaan miehen musiikin Panula määrittelee teknisesti vapaatonaaliseksi. "On siellä puhekuorokohtauskin ja sellainen vähän riitasointuisempi paikka, jossa Wiina-Matti näkee näkyjä ja metsästä tulee pöyröjä ja möykähäisiä."
"En rupea musiikissani vetämään mitään ismejä", säveltäjä linjaa.
"Haanpään pääteema on valssi, ja sitä laulaa hänen tyttökaverinsakin. Valssi sopii hyvin, kun polkupyörällä mennä ketkutetaan. Ratas pyörii. Sinfonista sotkuakin osaisin tehdä, mutta en tykkää sellaisesta. Olen vanhan kansan mies."
Tekstin Panula pyrkii ottamaan huomioon sillä tavoin, että rytmi on juuri tekstin mukainen. Painot eivät saa kääntyä väärin päin: minÄÄ, menEEn ja mEEri huokaa.
"Laulajilla pitää myös olla selkeä ääntämys. Kukapa sitä librettoa etukäteen tavaisi, perkeles, kun ajaa traktorilla oopperaan."
Oopperansa rooleja Panula ei ole säveltänyt kenellekään tietylle laulajalle erityisesti, mutta bassolle hän kirjoitti matalaa tavaraa, kun erikseen pyydettiin.
"Vastaavaa ei ole kuin Mozartin oopperassa Ryöstö seraljista: matala ´re´. Muistan kun johdin Ryöstöä Drottningholmissa Tukholmassa, solistina lauloi Kim Borg eikä hän saanut koskaan sitä ääntä. Borg näytteli hyvin, mutta mitään ei kuulunut, vaikka pistin orkesterin ihan tyhjäksi. Tässäkin oopperassa basso laulaa re-äänen ensin soolona. Sitten vasta tulee orkesteri, jotta laulu kuuluu."
Joutilaan miehen orkesterissa on jousiston lisäksi vain kaksinkertaiset puhaltimet ja yksi lyöjä, vaikka soitinpuolella käytettävissä olisivat olleet lähes kaikki sinfoniaorkesterin keinovarat. Panula tyytyi vähempään, ettei soinnista tule turhan paksua ja liian monimutkaista.
Tukholma saa jäädä
Panula aikoo tällä viikolla jättää vakinaisen professorin työnsä Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa. Eläkettä hän saa jo muun muassa Sibelius-Akatemiasta, Helsingin kaupunginorkesterista sekä muualta Ruotsista ja Tanskasta.
"Olen väsynyt, koska siellä on niin huono organisaatio. Palkkakaan ei tule silloin kun pitää, vaan aina myöhässä. Olen suivaantunut ruotsalaiseen meininkiin ja minulla on aivan tarpeeksi töitä maailmalla."
Kalenterissa on varauksia pitkälle eteenpäin. Kesäkuussa Panula työskentelee Amsterdamissa, joten näillä näkymin häntä ei nähdä Nivalan ensi-illassa 12.6.
"Joutilaan miehen harjoitusvaiheeseen pääsen kyllä tulemaan toukokuun puolella. Tähän mennessä olen saanut tietoja harjoitusten kulusta vain kapellimestari Timo Hannulan lähettämien tekstareiden kautta. Koska muuta ei ole kuulunut, kaikki on ilmeisesti OK", Panula uskoo.