Akateemikko, kirjailija Paavo Haavikko kuoli maanantaina Helsingissä 77-vuotiaana pitkäaikaisen sairauden murtamana.
Paavo Haavikko on suomalaisen nykykirjallisuuden tunnetuimpia nimiä maailmalla. Hänen laajaan ja monipuoliseen tuotantoonsa kuuluu lähes kaikkia kirjallisuuden lajeja edustavia teoksia, muun muassa runoja, aforismeja, proosaa, draamaa ja historiateoksia. Hän oli myös liikemies ja kustantaja sekä tunnettu purevista yhteiskunnallisista analyyseistaan.
Runoilijana Haavikko oli aikamme merkittävimpiä. Hänen tuotantonsa lähensi maatamme eurooppalaiseen runouteen.
Varhaistuotannossaan Haavikko käsitteli keskeislyyrisiä teemoja, kuten rakkautta ja kuolemaa, mutta hänen lyriikassaan olivat alusta alkaen esillä myös historia, menneisyys ja tulevaisuus, myytit ja runokielen uudistaminen. Etenkin vuonna 1959 ilmestyneellä kokoelmalla Talvipalatsi on pysyvä arvo yhtenä suomenkielisen modernismin keskeisenä teoksena.
Haavikon esikoiskokoelma Tiet etäisyyksiin ilmestyi vuonna 1951, nuorukaisen ylioppilasvuonna. Pian kokoelman ilmestymisen jälkeen nuori runoilija joutui hämmästelemään sitä, etteivät kaikki oikopäätä ymmärtäneetkään hänen tekstejään. Nuorta Haavikkoa pidettiin vaikeasti lähestyttävänä.
-- Ihmiset oli kasvatettu symbolistisen kirjallisuuden lukemiseen. Siihen, että asiat tarkoittavat muuta kuin sanotaan, Haavikko kertoi vuonna 2001 STT:lle antamassaan 70-vuotishaastattelussa.
-- Minulla on raaka asenne niin runoudessa kuin muutenkin. Lause tarkoittaa juuri sitä mitä minä sanon. Ja sanoilla on juuri se merkitys, mikä niillä siinä yhteydessä on. Toisin sanoen äärettömän helppoa kirjallisuutta.
Haavikon mukaan kääntäjillä ei koskaan ollut vaikeuksia hänen runojensa ymmärtämisessä. Esimerkiksi Talvipalatsi on käännetty ainakin kymmenelle kielelle.
Haavikko on eniten merkittäviä kansainvälisiä tunnustuksia saanut suomalaiskirjailija. Nobelia usein ennakoineen Neustadt-palkinnon hän sai vuonna 1984.
Poleeminen keskustelija
Eräänlaiseen kansallisen oraakkelin asemaan Paavo Haavikon nosti Suomen historiaa illuusiottomasti tarkastellut teos Kansakunnan linja vuonna 1977 sekä Kalevalan "uudelleenkirjoitus" teoksessa Rauta-aika vuonna 1982.
Hän jatkoi poleemisten puheenvuorojen käyttämistä loppuun saakka, mutta viime vuosina hänen mielipiteensä herättivät enää melko laimeaa keskustelua.
-- Suomessa mielipiteellä ei ole arvoa, arvoa on vain mielipiteen sanojalla. Ja koska minulla ei ole virallista asemaa, ei mielipiteilläni ole merkitystä, Haavikko totesi.
Kustantamo Art Housen Haavikko perusti vuonna 1975. Hänellä oli myös iso osakesalkku, jonka ohella hän hoiti lisäksi Suomen Kirjailijaliiton osakesalkkua aivan viime aikoihin saakka.
Tärkeintä oli kuitenkin kirjoittaminen.
-- Kirjoittaminen parhaimmillaan, sanojen ja maailman hallitseminen -- vaikka se olisi vähän vaikeaakin -- tuottaa voimakasta iloa. Kuvittelen, että se on lähellä huumausaineiden antamaa olotilaa, sanoi Paavo Haavikko vuoden 2001 haastattelussa.