Parhaimmillaan 20 senttimetrin pituiseksi kasvava akaattikotilo on suuressa huudossa ala-asteikäisten lasten keskuudessa. Vähään tyytyvän kotilon kanssa on sutjakka opetella lemmikin huolenpitoa.
Suosioon vaikuttanee edullinen hinta ja huokea ylläpito. Akaattikotilon saa esimerkiksi lemmikkieläinliike Petmaniasta vain viidellä eurolla. Se ei välttämättä tarvitse terraariota, jonkin kannellisen ja ilmanvaihdollisen astian kyllä.
Jättiläismaakotilon hoidosta selviää jopa parin kolmen minuutin päivittäisellä uurastuksella. Siihen sisältyy astian pohjalla olevan noin viiden sentin turvekerroksen sumutus, ulosteiden ja vanhojen ruokien keruu, veden vaihto ja tuoreen ruuan antaminen. Lisäksi kotilon saatavilla tulee olla kalkkia, jota se tarvitsee kuorensa kasvattamiseen.
"Pieni, kasvuvaiheessa oleva kotilo pärjää vuorokauden jopa kurkun viipaleella tai salaatinlehdellä. Isot kotilot syövät tietysti enemmän", kertoo Hanna-Mari Jyrkäs Petmaniasta.
Kotiloille ei sovi laittaa elävää kasvia, sillä ne voivat olla myrkyllisiä. Muuten niljakkaat kaverit ovat kaikkiruokaisia, periaatteessa niille kelpaa myös liha ja kala. Jyrkkään hoitamat yksilöt ovat tosin olleet kallellaan vain kasvisruokavalioon päin.
Hillitön lisääntymistahti
Akaattikotilo on laumaeläin, joten sille on suositeltavaa ottaa kaveri tai pari. Lisääntymisen kotilo hoitaa kaksineuvoisena ihan itsekseen, ja todella antaumuksella.
"Kotilo tulee puolen vuoden tai vuoden iässä sukukypsäksi ja tekee ensimmäisellä kerralla ehkä kymmenen munaa. Sittemmin tahti kiihtyy, ja munia voi tulla viikossa vaikka sata", Jyrkäs hymyilee.
Senpä vuoksi moni kotilo vaihtaa omistajaa kaveripiirissä, eikä niitä tarvitse välttämättä hakea eläinkaupasta.
Kotilo voi kasvaa siis aikuisen miehen nyrkin kokoiseksi, Jyrkäs ei ole tosin nähnyt yhtään niin isoa, pienen nyrkin kokoisia kylläkin.
Kädet saippuoitava usein
"Aikuiset asiakkaat kysyvät usein, että mitä iloa kotilosta voi olla", Hanna-Mari Jyrkäs kertoo.
Lapset eivät niinkään kyseenalaista kotiloita lemmikkeinä. Jos jonkun lemmikin saa, kotilon kanssa pääsee helpoimmalla.
Käsiä täytyy kuitenkin pestä ahkerasti. Matelijoista noin 80 prosenttia kantaa salmonellaa oireettomana, niin myös kotilot. Jotta se ei tarttuisi, käsihygieniasta täytyy pitää hyvä huoli, vaikka kotilot eivät olekaan sylieläjiä.
"Kun kotiloon koskee, se vetäytyy kuoreensa ja tulee ulos sitten kun uskoo olevan turvallista. Se voi kestää minuutteja, joskus jopa pidempään."
Pisimmillään kotilo voi horrostaa kuoressaan kuukausia. Näin se tekee esimerkiksi silloin, kun hoitaja on jättänyt turpeen sumuttamisen vähemmälle.
"Sitkeitä kavereita", Jyrkäs naurahtaa.