Sosiaali- ja terveysministeriö on päivittänyt reilut kaksi vuotta sitten lääkäreille annettavia ohjeita ajoterveydestä. Uudistukset tulevat voimaan maanantaina 15. tammikuuta.
Ylilääkäri Terhi Hermanson sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoo yllättyneensä, kuinka vähän järjestelmään piti tehdä päivityksiä. Nyt tulevat muutokset syyskuussa 2004 voimaan tulleisiin ohjeisiin ovat hänen mukaansa pieniä ja johtuvat lähinnä siitä, että joitakin sairauksia, kuten keuhkosairauksia, koskevien ohjeiden täytyy olla samoja muiden EU-maiden kanssa.
Kun ohjeet tulivat voimaan, merkittävin asia oli lääkärin velvollisuus ilmoittaa poliisille, jos hänen potilaansa ajokyky sairauden tai lääkityksen takia on selvästi ja pysyvästi huonontunut.
Lääkäreiden tekemät ilmoitukset poliisille ovat kaksinkertaistuneet. Siihen saakka ilmoituksia tehtiin noin tuhat vuodessa, kun nyt niitä tehdään pari tuhatta. Useimmiten ajokiellot ovat tilapäisiä.
Oikeus muuttui velvollisuudeksi
Kun päätöstä ohjeista valmisteltiin, hallituksen esityksessä puhuttiin vielä lääkärin oikeudesta ilmoittaa poliisille, mutta eduskunnassa sana muutettiin velvollisuudeksi.
"Kun lääkäri on velvollinen ilmoittamaan ajokyvyttömyydestä myös vastoin potilaan tahtoa, odotin, että se saattaisi vaikeuttaa merkittävästi lääkärien ja potilaiden välisiä suhteita. Mitään sellaista ei ole kuitenkaan ilmaantunut", Hermanson perustelee.
Ohjeita käyttöön otettaessa pelättiin myös, että lääkäreitä aletaan haastaa yhä useammin oikeuteen, jos potilas joutuu onnettomuuteen, jonka epäillään johtuneen sairaudesta tai lääkityksestä. Yhtään oikeusjuttua ei ole ainakaan vielä tullut.
Merkittävimpänä asiana Hermanson pitää kuitenkin sitä oikeutta ja velvollisuutta, että lääkäri ilmoittaa potilaalleen suullisesti ajokiellosta. Ajaminen jää silloin potilaan omalle vastuulle.
Tällaisesta lääkärin suullisesti antamasta ajokiellosta ei voi jäädä kiinni esimerkiksi poliisin ratsioissa. Seuraamuksia tulee, jos joutuu onnettomuuteen, ja ajokielto todetaan. Silloin vaikutukset tuntuvat ainakin vakuutusyhtiöiden korvausperusteissa.
Alkolukko
paras ratkaisu
Lääkäri voi esittää poliisille potilaansa ajokieltoa, jos tällä on ajokykyä haittaava päihderiippuvuus, sydän- tai verisuonitauti, diabetes, huono tasapaino tai hermostollinen sairaus. Esimerkiksi epileptikoilla, dementiaa tai sydänvikaa sairastavilla tajunnan taso voi heiketä ja vaikuttaa ajokykyyn.
Lääkkeiden vaikutus ajamiseen on kaksipiippuinen asia. Jotkut lääkkeet voivat ainakin kuurin alussa lamauttaa keskushermostoa tai väsyttää. Psyykkisesti sairaat ovat toisaalta Hermansonin mukaan paljon vaarallisempia liikenteessä lääkittyinä kuin ilman lääkkeitä, ja he myös tottuvat lääkkeisiin.
Hermanson sanoo, että on mahdotonta tietää, kuinka paljon ohjeet ovat parantaneet liikenneturvallisuutta. Liikennekuolemat ovat kyllä vähentyneet usean vuoden aikana, mutta siihen lienee monia syitä.
"Valtaosa onnettomuuksista tulee ihan muista syistä kuin siitä, mihin lääkäri pystyy vaikuttamaan. Suurin tekijä on alkoholi, joka aiheuttaa neljäsosan tai viidesosan kuolonkolareista. Niiden torjuntaan paras keino olisi alkolukon kattava käyttöönotto sekä ammattikuljettajilla että henkilöautojen ajajilla", hän toteaa.