Kirjoittaja osallistui UPM Metsän järjestämään hirvijahtiin
Sotkamon Tuhkakylällä.
Punaliiviset miehet teiden varsilla Kainuun maaseudulla kertovat, että menossa on hirvijahti, Kainuun miesten ja vähän naistenkin suurin sosiaalinen tapahtuma loppusyksyllä.
Kun hirvijahtiin pääsee mukaan, selviää moni asia. Mikä on ajomies, mitä tarkoittaa passissa olo, mitä ovat tornirakennelmat keskellä ei mitään, ja miksi jotkut erämiehet ja heidän autonsa haisevat.
Metsästäjästä uhkuva haju ei johdukaan suihkun ja saippuan puutteesta, vaan on tarkoituksenmukainen metsällä. Hirvellä on tarkka hajuaisti ja se vainuaa ihmistuoksut kaukaa ja kaikkoaa.
Siksi metsästäjä välttää deodoranttia ja partavesiä ja puree jopa kuusenhavuja, ettei henki haisisi. Hirvelle haju on tärkeämpi aisti kuin kuulo ja näkö. Hirvikoira älyää sen ja kierii mielellään hirven ulosteissa. Metsästäjät peittävät omat jätöksensä sammaleilla koirien piehtarointivaaran takia.
Moni metsästäjä tarvitsee erillisen metsästysauton, sillä emäntä ei halua että perheauto haisee märältä koiralta ja metsästyskamppeilta.
Metsästyksen haiskahdus tarttuu ensikertalaiseenkin, joka pääsee kokeilemaan ajometsästystä. Ajomies ei tarvitse metsästyskorttia eikä aseenkantolupaa. Kun ajossa rämpii hetteikköjen halki ja puskeutuu läpi rääseikköjen, kastuu ulkoa ja sisältä, ja kun kenkiä ja vaatteita kuivattelee nuotiolla, haju ilmestyy.
Kainuussa ajometsästys ei ole vanhaa perinnettä. Vielä 30 vuotta sitten hirviä oli vähän ja niitä metsästettiin jäljestämällä, naakittiin. Nyt hirvikanta on tiheä ja hirviä jää usein ajoketjun silmukkaan. Toinen tapa pyytää hirviä nykyään on metsästää koirien kanssa.
Metsästyksen aluksi metsästyksen johtaja selvittää, mitä tehdään. Ajomiehet levittäytyvät ketjuksi, tiheässä maastossa ehkä 50 metrin välein, ja lähtevät liikkeelle. Ajomies saa tuoksua vaikka Shalimarille, ja pitää ääntä mennessään. Välillä kaikuvat o-hoi-huudot, kun suoristetaan ketju äänen perusteella. Kalkutin tai räikkä voi olla kädessä.
Vereksiä hirvien jälkiä näkyy uudessa lumessa. Ovat menneet edellä. Papanakasojen tuoreutta ei ilkeä käsin koettaa.
Ajoketju rymistelee eteenpäin, ja hirvi haistaa ja kuulee. Se saattaa pujahtaa ketjun läpikin, tai juoksee ohi laitimmaisten ajomiesten. Tarkoitus on ajaa hirvi passissa odottavien ampujien ulottuville.
Hirvipassissa tornissa tai maassa on oltava hiiskumatta ja liikkumatta. Sitä metsämiestä harmittaa, joka unohtaa kännykkänsä päälle ja lehtimyyjä soittaa juuri, kun hirvi tulee kiväärin jyvälle.
Jos ajomiehet puuskuttavat hikisinä, passimiehet palelevat. Ei voi pukea niin paljon, että liikkumatta pysyisi lämpimänä.
Palelu lakkaa, kun hirvi tulee ampumaetäisyydelle.
Emä ja vasa pakenivat ajoketjun hajuja ja ääniä juuri sopivasti passimiehen ulottuville, ja vasa joutui jyvälle. Se juoksi vielä muutaman metrin ennen kuin kuukahti maahan.
Hitaimmat ja väsyneimmät ajomiehet ehtivät näkemään, kun hirven vasa vedetään tielle ja nostetaan kärryyn. Siinä tulee hiki viimein passimiehillekin, varsinkin kun saalis pitää kiskoa ojien yli.