Autoliikenteen muutos ei väistä Suomea. Näköpiirissä on perinteisten polttomoottorilla toimivien henkilöautojen vaihtuminen ennen pitkää sähköllä kulkeviksi.
Muutokseen liittyy isoja kustannusvaikutuksia. Kiinnostavin kysymys on Suomessakin se, mitä uudistukset maksavat kansalaisille.
Suomen valtio kerää autoilijoilta erilaisina veroina nyt vajaat kahdeksan miljardia euroa vuodessa. Karu lähtökohta on, että kroonistuneen budjettialijäämän kaudella autoilijan on turha toivoa autoilun kokonaisverorasituksen alentumista.
Valtio perii autoilijoilta nyt muun muassa autoveroa, ajoneuvoveroa ja polttoaineveroa. Ylivoimaisesti suurin tuloerä valtiolle on polttoainevero. Tätä nykyä se on eräänlainen käyttövero: se, joka ajaa enemmän, maksaa veroa enemmän.
Polttoaineveron keruun pohja alkaa kuitenkin murentua, kun sähkön osuus autojen käyttövoimana kasvaa. Sähköautoa milloin huoltoasemalla, milloin kotona lataavalta on mahdotonta periä polttoaineveron kaltaista maksua.
Auton käyttömäärään perustuvan veron keruu on kuitenkin mahdollista muulla tavoin. Suomessa on taas noussut esiin ajatus ajojen teknisestä seurannasta. Yle kertoi joitakin päiviä sitten, että Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi on testannut autojen niin sanottua mustaa laatikkoa 2 900 autossa.
Ajatus viranomaisten suorittamasta kansalaisten ajojen seurannasta nosti heti äläkän, samaan aikaan kun älykännykkää käyttävät kansalaiset antavat yksityisten yritysten auliisti käyttää hyväkseen heidän sijaintitietojaan.
Iso kysymys on myös laitteiden hankinnan ja asennuksen aiheuttamat kustannukset kansalaisille. Jo parin sadan euron lisäkustannus on monelle suomalaiselle merkittävä lisämeno.
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) pyrki äsken blogissaan laannuttamaan huolia. Tarkoitus ei hänen mukaansa ole seurata kansalaisia vaan kilometrejä. Ja jos käyttöön otetaan ajoaikaan sidottava maksu, seurantalaitteita ei ehkä tarvittaisi ollenkaan.
Ministeri vakuuttaa, että vaikka kansalainen hankkisi paikannukseen perustuvan palvelun, hänen yksityisyydensuojansa varmistetaan lailla. Näin tapahtuu hänen mukaansa myös telealalla, jossa operoinnista vastaavat yksityiset yritykset.
Bernerin tekstistä syntyy väistämättä kuva, että jonkinlainen seuranta on tulossa. Asian merkittävyyteen nähden asiasta on kerrottu julki olemattoman vähän.
Bernerin lisätietoa antava blogikirjoituskin ilmestyi julkisuuteen vasta kun Yle oli kertonut seurantalaitteiden kokeilusta. Uutta järjestelmää ei pidä ajaa läpi ennen kuin sen tekniikasta, tietoturvasta ja kustannuksista on nykyistä tarkempaa tietoa.
Sinänsä uusi järjestelmä voi avata mahdollisuuksia nykyistä oikeudenmukaisempaan kustannusten jakoon: niiltä, jotka autoilevat ruuhkaisilla alueilla, joissa vaaditaan uusia liikenneinvestointeja, olisi mahdollista periä enemmän kuin hiljaisten kyläteiden käyttäjiltä.