Perustaitoihin kuuluvan ajokortin hankinta maksaa maltaita. Asia on tuskallisen tuttu lapsiperheissä. Suurta tuskaa näyttää olevan myös ajokorttilainsäädännön uudistaminen, kun osapuolet etsivät maksajaa.
Vuosi sitten voimaan tulleen ajokorttilainsäädännön uudistustyötä leimasi näköalattomuus. Tapaus on esimerkki siitä, että pitkäaikainenkaan puserrus ei takaa hyvää lopputulosta. Liikenneturvallisuuden parantamiseksi työryhmän neronleimaus oli lisätä ajo-opetusta ja vaikeuttaa opetuslupaopetusta. Seurauksena ajokortin hinta nousi entisestään.
Nyt tultiin kuitenkin kipurajalle, joka johti muutoksiin. Opetusluvalla opettamista on pikavauhtia rukattu ja nyt pohditaan, miten ajokortin saisi halvemmin. Selvää on, että nykyinen noin 2 500 euroa on kohtuuton. Myös autokouluissa tiedostetaan, että hinta on liian korkea.
Tuorein käänne on Autokoululiiton avaus (Kaleva 2.1.), jossa esitetään arvonlisäveron poistamista ja ajokortin sisällyttämistä kotitalousvähennykseen. Kaikki keinot hinnan alentamiseksi ovat tarpeen, mutta nyt ollaan ajautumassa ojasta allikkoon. Korkeaa hintaa yritetään kompensoida käymällä veronmaksajan kukkarolla.
Veivaamisen ja poukkoilun sijaan kaivataan todellisia ja linjakkaita ratkaisuja sen sijaan, että huonoja uudistuksia paikataan monimutkaisilla verotusjärjestelyillä.
Miten ihmeessä on mahdollista, että ajokorttiuudistuksessa on ajettu täyttä vauhtia tilanteeseen, jossa vaihtoehdoksi nostetaan verosubventio? Sitähän arvonlisäveron poisto ja kotitalousvähennys merkitsisivät. Kun hinta on kohdallaan, perheet pystyvät maksamaan nuortensa ajokortin kuten tähänkin asti. Turha siihen on verotukea luoda.