Tuossa on joitain viestejä. Mikähän siellä lentelee? Toinen työ on samanlainen, mutta kuvaa eri vuodenaikaa. Kuin meidän aikaa, harmaantuvaa, eläkkeellä oleva opettaja Sirkka Keskinen pohdiskelee Sinikka Mattilan akvarellien äärellä.
Ollaan Mattilan ja Pirjo Joki-Erkkilän taidenäyttelyssä Ylivieskatalo Akustiikassa. Paikka on tuttu Sirkka Keskiselle ja hänen puolisolleen Matti Keskiselle, joka on eläkkeellä Visalan sairaalan hallintojohtajan tehtävistä. He ovat kiertäneet lukemattomat näyttelyt eikä vain Ylivieskassa, vaan yhtä lailla muualla Suomessa kuin ulkomaillakin.
Sirkka Keskinen muistelee kipinän taidenäyttelyihin syttyneen lähes 40 vuotta sitten perheen ollessa matkalla Italiassa. Tutustuminen Ravennan mosaiikkiin toimi lähtölaukauksena. Nyt kiinnostus on sitä luokkaa, että samassa näyttelyssä saatetaan pyörähtää useita kertoja.
Keskiset pysähtyvät ovensuuhun ja luovat yleissilmäyksen näyttelyyn. Maalaamista harrastava Sirkka etsii tunnelmaa. Hän tutkailee tekniikoita, taidesuuntauksia ja puntaroi värejä. Teokset paljastavat hänelle tekijän sisintä; taiteilijaa itseään kaikkine tunteen väreineen.
Matti Keskisen pysäyttävät puolestaan parhaiten luonnonmukaiset maisemat ja kuvat ihmisistä töidensä ääressä. Nykytaiteen hän leimaa hömppätaiteeksi. Vaimolle passaavat käsitteellisetkin työt.
Huomio asentoihin
Sirkka Keskinen tutkailee keskelle salia ripustettuja Sinikka Mattilan naiskuvia. Hän kiinnittää huomion etenkin kuvien naisten erilaisiin asentoihin. Maalaus raskaana olevasta naisesta viehättää: se viestii uuden elämän odotusta.
Matti Keskinen löytää pian omat mieltymyksensä. Pirjo Joki-Erkkilän kylämaisemassa hän näkee italialaisen rantakylän. Katse kiintyy saman tekijän toiseen työhön, jossa kuvataan vanhanaikaista lyhteen sitomista.
"Tässä seisoo mänty. Siitä tulee mieleen rehti suomalainen mies", Sirkka Keskinen tokaisee viittoillessaan sivuseinällä olevan maalauksen suuntaan. Samalla hän kehuu tekijän kehittyneen taiteilijana kovasti.
Matti Keskinen pysähtyy kukka-asetelman eteen. "Tuo on hyvä", hän sanoo ja osoittaa tauluun maalattua kannua.
Vaimoa hymyilyttää. "Onko tuo kannu Härmän kodista?" hän kysyy ja katsoo ystävällisin silmin miestään.
Matti Keskinen ei malta olla tutkailematta myös teosten hintoja. Hän selaa näyttelyluetteloa ja pohdiskelee, mitähän eurohinnat mahtavat olla markkoina. Hintahaarukka liikkuu 100:n ja 350:n euron välimaastossa. "Kohtuullisia", hän päättelee.
Tässä näyttelyssä Sirkka ja Matti Keskisellä on omat mieltymyksensä, jotka eroavat tyyliltään ja aihepiiriltään melkoisesti toisistaan. Kummankin suosikkitaitelijat löytyvät kuitenkin samalta ajalta - Suomen taiteen kultakaudelta: Edelfelt, Schjerfbeck ja Gallen-Kallela.
"Tykkään kauniista ja harmonisista töistä, mutta myös kantaaottavista. Kiasma Helsingissä on vielä näkemättä. Minulla on siihen jonkinlainen ennakkokäsitys; siellä on kaiken maailman eritteitä tarjolla. Se on sairasta. En pidä sitä taiteena. Sillä haetaan vain huomiota", Sirkka Keskinen pohdiskelee.
