Ajatus kan­sal­lis­puis­to­jen mak­sul­li­suu­des­ta jakaa yrit­tä­jien mie­li­pi­tei­tä: "Onko niin, että kun maksat, osaat ar­vos­taa paik­kaa, etkä halua sotkea sitä?"

Kansallispuistojen maksullisuus jakaa mielipiteitä. Kuva Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta.

Kuva: Anssi Juntto

Pudasjärven Syötteen luontokeskuksen kahvioyrittäjä Terhi Taikavaara vierastaa ajatusta kansallispuistokäyntien maksullisuudesta. Taigavire-yrityksessään myös opastettuja vaelluksia tarjoava Taikavaara pitää tärkeänä, että luonnosta nauttiminen pysyy ilmaisena kaikille.

– Rakenteiden ylläpito ja polttopuuhuolto maksaa, mutta parempi olisi, että valtion rahoitus lisääntyisi samaan tahtiin kuin retkeilijöiden määrä kasvaa. Onhan luonnossa liikkumisen terveyshyötykin kiistaton.

Lue myös: Luontomatkailun suosio kasvaa, mutta rahoitus ei pysy perässä – olisitko valmis maksamaan kävelystä kansallispuistossa?

Taikavaara saa silloin tällöin asiakkailta palautetta Metsähallituksen ylläpitämien retkeilypalvelujen puutteista. Kaivataan muun muassa parempia pitkospuita jo hieman lahonneiden tilalle.

– Roskaaminen ei meillä ole iso ongelma. Hossakin on uutena kansallispuistona rakenteiltaan ja siisteydeltään hyvässä kunnossa.

Taikavaara on havainnut, että roskaaminen on pahinta sellaisissa paikoissa, joiden lähelle pääsee autolla. Silloin nuotiopaikalla jaksetaan raahata vaikkapa iso olutpakkaus, mutta jostain syystä tyhjiä tölkkejä ei jakseta kantaa takaisin autolle.

– Syötteellä ja Hossassa tehdään enimmäkseen päivävaelluksia. Lapissa taas matkat taukopaikkojen välillä ovat usein pitkiä, ja se saattaa lisätä roskaamista.

Rokualla ja Oulujärvelle opaspalveluja tarjoava Jorma Kuronen alkaa kallistua sen kannalle, että jonkinlainen maksu suosituissa retkeilykohteissa voisi olla paikallaan. Yrittäjät maksavat jo nykyään Metsähallitukselle esimerkiksi viedessään ryhmän kansallispuiston nuotiopaikalle.

– Roskattomasta retkeilystäkin on yritetty valistaa ihmisiä iät ajat, mutta ei se valistus mene perille. Tavaraa kyllä kannetaan luontoon, mutta kaikki eivät jaksa tuoda roskiaan pois.

Kuronen on huomannut, että kaikki eräelämysten pariin hakeutuvat eivät myöskään ymmärrä, etteivät polttopuut tule nuotiopaikalle itsestään eivätkä ilmaiseksi.

– Melkoisia kokkoja siellä jotkut rakentelevat, vaikka kyllä ne makkarat paistaa mukavasti ihan pikkutulellakin.

Kuronen on retkeillyt monilla mantereilla ja huomannut ikäväkseen, että sotkuisimmat nuotiopaikat löytyvät Suomesta.

– Monissa maissa retkeilyalueilla on käytössä jonkinlainen maksu. Onko niin, että kun maksat, osaat arvostaa paikkaa, etkä halua sotkea sitä?

Yksi keino lisätä suosittujen retkeilyalueiden siisteyttä olisi Kurosen mukaan valvonnan lisääminen.

– Mutta maksaahan sekin. Itse olen alkanut yhä enemmän kulkea omia reittejäni ja etsiä paikkoja, joissa retkeilyn ikävät lieveilmiöt eivät aiheuta pahaa mieltä.