Ihmiskehoa ei saa kuvataiteissa esittää liian yksityiskohtaisesti, mutta liika suurpiirteisyyskin on pahasta. Tämän sai elinaikanaan kokea maailman kenties tunnetuin kuvanveistäjä, ranskalainen Auguste Rodin (1840–1917).
Yleisö tyrmistyi Rodinin varhaisista teoksista, joissa hän oli käsitellyt anatomiaa erityisen tarkkapiirteisesti ja elävän oloisesti. Se erehdytti katsojat luulemaan, että muotti oli otettu elävän mallin päältä.
Myöhäistuotannossaan taiteilija ryhtyi puolestaan jättämään epäoleellisuuksia, vaikkapa joitain ruumiinosia, pois teoksista saadakseen paremmin teoksen ”sisäisen äänen” kuuluviin. Hän saattoi myös jättää näkyviin kipsivalumuottien sauman jälkiä.
Näitäkin teoksia pidettiin näyttelyihin sopimattomina, koska ne tulkittiin keskeneräisiksi. Taiteilijalle itselleen teokset olivat valmiita.
Auguste Rodinin teoksiin voi kevään ajan tutustua Ateneumin taidemuseossa Helsingissä. Edellisen kerran Rodinin teoksia nähtiin Suomessa 50 vuotta sitten, eikä hänen tuotantoaan ole esitelty näin laajasti Suomessa koskaan.
Mikä teki Rodinista niin merkittävän taiteilijan? Veistotaiteen asiantuntija, intendentti Liisa Lindgren korostaa, että Rodin oli klassisen kuvanveistotaiteen viimeinen edustaja, mutta samalla myös uudistaja.
Usein veistoksiin oli 1800-luvulla tapana liittää viesti esimerkiksi historiallisten asujen tai uskonnollisten symbolien avulla, mutta Rodin kuvasi ihmisruumista paljaana, ja pystyi ilmaisemaan sekä liikettä että suuria tunteita.
– Hän jätti 1900-luvun kuvanveistolle valtavan suuren perinnön. Harvoin nähtävässä näyttelyssä on hyvä aika katsoa hänen merkitystään pitemmällä ajalla, Lindgren sanoo.
Auguste Rodinin tunntetuimpiin teoksiin kuuluu Ajattelija-niminen veistos, josta taiteilija teki elinaikanaan useita pieniä ja suurempia kopioita. Ateneumin näyttelyssä on esillä suurikokokoinen versio Tukholman Nationalmuseumista sekä Ateneumin kokoelmiin kuuluva pieni pronssiveistos vuosilta 1881–1882.
Käsi leualla mietiskelevä mieshahmo oli yksi keskushahmoista Danten Jumalaiseen näytelmään perustuvassa julkisessa teoksessa, Helvetin portissa, joka Rodinilta tilattiin pariisilaiseen koristetaiteen museoon.
Ihmiskunnan kohtaloa miettivä mieshahmo jatkoi elämäänsä taiteilijan itsenäisissä taideteoksissa. Liisa Lindgren huomauttaa, että Rodinin Ajattelija poikkesi aikakauden salonkitaiteen sievistelevistä hahmoista. Siitä näkee, että mallina on raskasta fyysistä työtä tehnyt hahmo.
– Ajattelija liittyy pitkään kuvataiteen jatkumoon. Antiikin perinteeseen kuului kuvata mietiskelijät istujina, ja esimerkiksi Michelangelon Medicin kappelin teoksissa esiintyy mietteliäitä istujia, Liisa Lindgren luettelee.
Ateneumin taidemuseosta ei tarvitse mennä kauas huomatakseen, että perinne jatkui Suomen taiteessakin. Lindgren vahvistaa, että Kansallisteatterin edessä Rautatientorilla istuva, Wäinö Aaltosen tekemä Aleksis Kiven muistopatsas kuuluu Rodinin mietiskelijäperinteen jatkajiin.