Noin 20 000 suomalaista vuodessa saa aivovamman. Puolet heistä on nuoria aikuisia. Suuri osa aivovammoista jää kokonaan toteamatta, ja todetuistakin vammoista jopa kolmannes arvioidaan väärin. Nuorilla aikuisilla ne ovat yleisin pysyvän vammaisuuden aiheuttaja.
Aivotärähdys-sana joutaisi neurologien mielestä hylätä kokonaan, koska se luo vääriä mielikuvia oireiden paranemisesta.
Neurologit romuttaisivat myös Hollywood-myytin, jossa tajuttomaksi isketty sankari hetken kuluttua herää, ravistelee päätään ja jatkaa entistä rytinäänsä.
"Hollywood-myytti vastaa edelleen suuren yleisön kuvaa päähän kohdistuneiden iskujen vaikutuksista. Valitettavasti lääkärikunnassakin on paljon puutteellista tietoa aivovammoista", kertoi neurologian erikoislääkäri Olli Tenovuo Turusta lääkäripäivillä torstaina.
"Kun aivovamman oireet tunnetaan huonosti, ei ole harvinaista, että henkisen toimintakyvyn heikkenemistä luullaan masennukseksi tai työuupumukseksi", Tenovuo sanoi.
Muistikatkos kertoo vamman vakavuudesta
Tajuttomuus ei ole vamman vaikeusasteen arvioinnissa oikea mittari, ei myöskään normaali aivokuva. Potilaalla voi olla vaikea aivovamma, vaikka hän olisi tajuissaan ja aivojen tietokonekuvassa ei näkyisi mitään vikaa.
Tenovuon mukaan paras yksittäinen mittari vamman vakavuuden arvioinnissa on muistikatkos.
Jos päähän osunut iskun jälkeen muisti pätkii useita minuutteja, kysymyksessä voi olla pysyviä aivohäiriöitä aiheuttava vamma.
Pysyvistä jälkitiloista kärsii ainakin 100 000 suomalaista, mahdollisesti jopa 250 000.
"Aivovammat ovat laiminlyödyin alue terveydenhuollossa. Ne ovat luultua yleisempiä ja niiden arvioinnissa tapahtuu paljon virheitä ja ne voivat heikentää pysyvästi työ- ja toimintakykyä", Jorma Tenovuo totesi.
Aivovammojen yleisimpiä syitä ovat kaatumiset ja liikenneonnettomuudet. Noin puolet sattuu alkoholin vaikutuksen alaisena.
"Alkoholipolitiikan muutoksen myötä on odotettavissa, että vammat entisestään lisääntyvät", Tenovuo sanoi.
Jo nyt niistä aiheutuvat vuotuiset kustannukset ovat lähes miljardi euroa.
Lievistä vammoista suurin osa paranee, mutta noin 15 prosenttia jättää pysyviä vaikutuksia työkykyyn.