Hymyilevien kasvojen näkeminen vaikuttaa ulospäinsuuntautuneiden ihmisten aivoihin enemmän kuin ujojen, ilmenee amerikkalaistutkimuksesta, jossa selvitettiin persoonallisuuserojen biologisia syitä.
Hymyilevistä kasvoista otetun kuvan näkeminen vaikuttaa ulospäinsuuntautuneen ihmisen aivoissa erityisesti tunteiden muodostukselle keskeisellä nk. amygdala- eli mantelitumakkeiden alueella, käy ilmi New Yorkin ja Stanfordin yliopistojen yhteisen tutkimushankkeen tuloksista, jotka julkaistiin tuoreessa Science-tiedelehdessä.
Tutkimusta johtaneen Turhan Canlin mukaan sitä ei tiedetä, nauttivatko ulospäinsuuntautuneet ihmiset hymyilevien kasvojen näkemisestä ujoja enemmän.
"Tutkimuksesta käy ensi kertaa ilmi, että yksi ja sama ilme vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin riippuen siitä, minkälaisia persoonia he ovat", totesi Canli, jonka mukaan tutkimus avaa uusia mahdollisuuksia tutkia myös persoonallisuushäiriöitä.
"Seuraava askel on sen ymmärtäminen, miksi eri ihmisten aivot käsittelevät samoja yllykkeitä eri tavoin", totesi Canli.
Pelkoon reagoitiin samoin
Tutkimuksessa 15 ihmisen mantelitumakkeita magneettikuvattiin samalla, kun heille näytettiin kuvia erilaisista ilmeistä. Pelokkaisiin ilmeisiin kaikki tutkimukseen osallistuneet reagoivat samalla tavoin, mutta iloisten ilmeiden näkeminen aiheutti eroja koekaniinien mantelitumake-vasteissa.
Myös aivojen muissa osissa tutkijat huomasivat muutoksia, mutta niistä on Canlin mukaan liian aikaista sanoa mitään varmaa.
Tutkimuksissa käytetyt kuvat esittivät kulttuurieroista riippumattomia ilon, surullisuuden, pelon, vihan ja inhon ilmauksia, joita ihmisten kaikkialla maailmassa on huomattu tulkitsevan jotakuinkin samalla tavalla.
Kokeeseen osallistuneiden piti myös täyttää kyselykaavake, jossa he kertoivat minkälaisiksi ihmisiksi itsensä mieltävät.
Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa yritetään Canlin mukaan ratkaista muna-vai-kana-ongelma: aiheuttaako ulospäinsuuntautuneisuus herkempää reagointia vai iloiset ilmeet ulospäinsuuntautuneisuutta?
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että persoonallisuuseroilla voi olla biologinen syynsä. Esimerkiksi masentuneiden ihmisten aivojen on huomattu toimivan tavallista aktiivisemmin tietyillä alueilla ja tavallista passiivisemmin toisilla.