Ai­vo­hal­vaus­po­ti­las pitää saada heti hoitoon – tun­nis­tat­ko hal­vauk­sen merkit?

Aivoverenkiertohäiriöistä ja niiden uudistuneesta akuuttihoidosta kertoivat neurologit Juha Huhtakangas ja Ulla Junttola Pohjolan lääkäripäivillä Oulussa.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Trombektomia eli tukoksen mekaaninen poistaminen aivovaltimosta nostaa monen aivohalvauspotilaan elämänlaatua ja toipumis­ennustetta.

Liuotushoito vakiintui Suomessa 2004, trombektomia lisättiin Käypä hoito -suosituksiin 2017.

– Hoitoon alettiin uskoa, kun viidessä vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa todettiin menetelmän teho. Verrattiin kahta potilasryhmää, joista toinen hoidettiin liuotushoidolla, toinen trombektomialla: liuotushoitopotilaista 30 prosenttia toipui omatoimiseksi, kun trombektomiapotilaista yli puolet, 52 prosenttia, Oulun yliopistollisen sairaalan neurologi Juha Huhtakangas kertoo.

Nyt tuloksen mekaaninen poisto on yliopistosairaaloissa jo päivystysluonteista.

Aivoverenkiertohäiriöt ovat Suomen kolmanneksi eniten kustannuksia aiheuttava kansantauti mielenterveysongelmien ja dementian jälkeen.

On laskettu, että lähivuosina tarvittaisiin noin sata uutta vuodeosastoa aivoverenkiertohäiriöpotilaille, jos ennaltaehkäisy, akuuttihoito ja kuntoutus eivät tehostu.

– Trombektomia vastaa osaltaan tähän haasteeseen. Tärkeintä olisi hyväksyä yhteiskunnan tasolla, että riskitekijät hoidetaan: vähennetään alkoholin käyttöä, terveellistetään ruokavaliota, tupakointi lopetetaan ja verenpainetta ei seurata vaan hoidetaan, Huhtakangas painottaa.

Aivohalvauspotilaita on vuosittain Suomessa noin 14 000. Näistä noin 2 000 todetaan lopulta aivoverenvuodoiksi.

– Tämän takia tarvitaan aina tietokonekerroskuvaus ennen liuotushoitoa ja mahdollista trombektomiaa. Oireiden perusteella ei voida päätellä, onko kyseessä aivoverenvuoto vai -infarkti. Jos vuotoa aletaan liuottaa, huonostihan siinä käy.

Trombektomian tekee erityisen perehtynyt, aivovaltimoihin erikoistunut radiologi (röntgenlääkäri), joita on jokaisessa yliopistosairaassa kolme – yksi päivystää aina. Potilaan tilan arviointiin osallistuu myös neurologi.

Trombektomia on tähystyksenomainen operaatio. Nivustaipeesta mennään verisuonen sisälle, kun on todettu tietokonekerroskuvauksella, että tulppa on suuressa suonessa. Katetri kuljetetaan aivoihin ja nykäistään mekaanisesti tulppa pois.

Joskus suonta voidaan pallolaajentaa kuten sepelvaltimoita, mutta yleensä tulppa poistetaan. Paikallisesti voidaan vielä liuottaa tukosta lääkeaineella.

– Ennen tukoksen poistoa pitää arvioida, minkä verran tukos on estänyt tietyn aivoalueen verenkiertoa eli onko paljon soluja ehtinyt kuolla: onko pelastettavaa aivoaluetta jäljellä. Ellei ole, toimenpidettä ei enää kannata tehdä. Tällöin olemme myöhässä, Huhtakangas korostaa.

Hoidon aloittaminen on kilpailua ajan kanssa. Jos verenkierto estyy, aivoista tuhoutuu noin 15 000 solua minuutissa.

– Parhaaseen tulokseen päästään tietysti, kun viive on minuutti. Liuotushoidon aikaikkuna oli aluksi kolme, nyt 4,5 tuntia. Monella potilaalla aloitetaan liuotushoito, jos siihen ei ole estettä. Aika usein todetaan, ettei trombektomiaa tarvitse tehdä, kun ajoissa aloitettu liuotushoito on tehonnut. Nämä ovat toisiaan tukevia hoitoja.

– Trombektomian aikaikkuna on kuusi tuntia siitä, kun oireet alkavat. Juuri on ilmestynyt kaksi tutkimusta, joiden mukaan aikaikkunaa voidaan venyttää kuuteentoista, jopa 24 tuntiin – mutta ei kuitenkaan kaikkien potilaiden kohdalla.

Suomi on laaja maa, joten etäisyys yliopistosairaalaan voisi olla monelle potilaalle kohtalokas ilman erityistoimenpiteitä.

– Esimerkiksi Oulun yliopistollisella sairaalalla on erityisvastuualueellaan Kuusamon terveyskeskuksen ja alueen keskussairaaloiden välillä niin sanottu ”drip and ship” -käytäntö (”tippa ja kuljetus”): ensiarvio ja valtimokuvaus tehdään alueella, ja ennen potilaan saapumista meille hälytetään osaavaa henkilöstöä paikalle. Potilas kuljetetaan tilanteesta riippuen ambulanssilla tai helikopterilla.

– Jos potilas tuotaisiin suoraan vaikka Suomussalmelta Ouluun, liuotushoito viivästyisi. Kannattaa siis ensin ajaa Kajaaniin, aloittaa liuotushoito – ja hakea potilas tarvittaessa vaikka helikopterilla.

Ensihoitohenkilöstöä koulutetaan koko ajan alueellisesti.

– Ambulanssihenkilökunta osaa testata, onko mahdollisesti kyse aivoverenkierron häiriöstä. Heidän testimenetelmänsä on herkkä, mutta ei kovin tarkka: meille tulee jonkin verran potilaita, joilla ei olekaan aivoverenkiertohäi­riötä. Mutta parempi niin.

Isoa uutta tieteellistä läpimurtoa ei ole näkyvissä.

– Koko ajan kehitetään keinoja, miten tuhoutunutta ja vaarassa olevaa aivokudosta saataisiin paremmin säilymään hengissä: hiirillä toimivia lääkkeitä on keksitty, mutta ihmisten aivokudosta suojaavaa lääkettä ei vielä ole ensihoitajien laukkuun antaa. Näin aikaikkuna kasvaisi olennaisesti.

Jos on syytä epäillä itsellä tai lähimmäisellä aivoverenkiertohäiriötä, silloin ei pidä jäädä odottelemaan tai mennä terveyskeskukseen.

– Eikä kävellä sairaalaan, vaikka se olisi miten lähellä: soitetaan heti ambulanssi. Ensihoitajat ilmoittavat sairaalaan, jossa on siten valmius suoraan verikokeeseen ja tietokonekuvaukseen. Taas säästetään aikaa, Juha Huhtakangas muistuttaa.

– Minua aina suututtaa, jos meille tulee potilaaksi viisikymppinen mies, jolla on joskus aloitettu verenpainelääkitys. Yhden reseptin verran on syöty lääkkeitä, mutta reseptiä ei ole vaivauduttu koskaan uusimaan: verenpainelääkitys ei ole koskaan kuuriluonteinen.

Jos jollekin potilaalle ei aloiteta liuotusta tai trombektomiaa, aika on ajanut ohi: liikaa aivokudosta on tuhoutunut.

Olisi pitänyt tulla aikaisemmin.

Aivoverenkierron häiriötä on syytä epäillä, jos esiintyy jokin näistä oireista:

• Toisen puolen ylä- tai alaraajan ohimenevä heikkous.
• Tasapainohäiriö, kävelyvaikeus ja voimakas huimaus yhdessä.
• Toisen kasvopuoliskon alaosan halvausoire, esimerkiksi toinen suupieli roikkuu.
• Vaikeus puhua tai ymmärtää puhetta.
• Toisen silmän näön hämärtyminen.
• Huimaus, johon liittyy näkeminen kahtena, nielemisvaikeus tai vaikeus muodostaa sanoja.
• Aivoverenvuodossa joskus ilmenee kova päänsärky.