Pääkirjoitus

Aivan tar­pee­ton­ta suu­ko­pua

On vaikea uskoa, että vain puoli vuotta sitten päähallituspuolueet taputte-livat toisiaan julkisuu-dessa selkään ja kilvan kehuivat luottamuksen ja yhteisymmärryksen ilmapiiriä.

Jarmo Korhonen ei sanojaan säästele kokoomusta arvostellessaan.
Jarmo Korhonen ei sanojaan säästele kokoomusta arvostellessaan.

On vaikea uskoa, että vain puoli vuotta sitten päähallituspuolueet taputte-livat toisiaan julkisuu-dessa selkään ja kilvan kehuivat luottamuksen ja yhteisymmärryksen ilmapiiriä.


Talouskriisin paineet alkavat näkyä päähallituspuolueissa. Etenkin keskusta äityi sunnuntaina aivan uusille kierroksille sättiessään kokoomusta. Äänessä olivat puolueen varapuheenjohtaja Antti Rantakangas sekä puoluesihteeri Jarmo Korhonen, joka on pari viime kuukautta pitänyt itselleen epätyypillisen matalaa profiilia.

Korhonen ryöpytti Helsingin Sanomissa valtiovarainministeri Jyrki Kataista "välistävedosta" ja "huonosta valmistelusta" Kela-maksun poistamisessa ja vaati tätä tarkistamaan linjaansa. Rantakangas puolestaan väitti julkisuuteen saattamassaan tiedotteessa, että "kokoomus ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK pelaavat vahvasti yhteen edistäessään suuryritysten etuja palkansaajien ja perusturvan varassa elävien kustannuksella".

Kovaa puhetta. On vaikea uskoa, että vain puoli vuotta sitten päähallituspuolueet taputtelivat toisiaan julkisuudessa selkään ja kilvan kehuivat luottamuksen ja yhteisymmärryksen ilmapiiriä. Eivät kehu enää. Korhonen ja Rantakangas ovat räyhäköitä lausunnoissaan, mutta yhtä kaikki keskustan johtoa. Heidän kommenttejaan ei voi ohittaa olankohautuksella.

Keskustan ja kokoomuksen välien jännittyminen tulee pahimmalla mahdollisella hetkellä. Suomen talouden erityisen kehno tila ei voi enää olla kenellekään epäselvää. Samoin pitäisi olla selvää, että tästä kriisistä ei päästä ulos ilman poikkeuksellisen syvää ja laajaa yhteistyötä. Oppositiokin, lähinnä sosialidemokraatit, voisivat hellittää toiveissaan hallituksen kaatumisesta. Hallituskriisiä tämä maa nimittäin viimeksi kaipaa.

Parjatulle ja hyljeksitylle konsensukselle olisi nyt käyttöä. Ilmeisesti pulmat koetaan edelleen niin pieniksi, että riitelyä turhanpäiväisyyksistä voi jatkaa. Keskustan viimeaikainen suuttuminen johtuu siitä, että se katsoo tulleensa eläkeikää koskevassa kiistelyssä kokoomuksen jujuttamaksi.

Viikonloppuna Ilta-Sanomat väitti suunnatonta porua aiheuttaneen eläke-ehdotuksen syntyneen valtiovarainministeriössä, mutta sen esittäjäksi houkuteltiin pääministeri Matti Vanhanen. Lopputulos on tiedossa. Maa kähisi viikon, vaikka hallitus, oppositio ja työmarkkinaosapuolet olivat yhtä mieltä itse asiasta: tarpeesta pidentää työuraa huomattavasti. Työmarkkinajärjestöt purkivat vihansa erityisesti keskustan johtoon.

Kokoomus kuittasi maanantaina Korhosen ja Rantakankaan puheet viittaamalla tuoreeseen puolueiden kannatusmittaukseen. Eläkeiästä käyty julkinen kiistely näyttää rokottaneen erityisesti keskustan kannatusta, joka Yle Uutisten mittauksessa vajosi jo alle 19 prosentin. Lukema on huono, kun muistaa Jarmo Korhosen luvanneen nostaa kannatuksen 25 prosenttiin pyrkiessään puoluesihteeriksi jokunen vuosi sitten.

Ilmeisesti keskustan johto on harmistunut myös siitä, kun Katainen esitteli omanaan idean Kela-maksun poistamisesta .

Kilpailu poliittisista irtopisteistä pitää nyt kerta kaikkiaan lopettaa. Lapsellinen nahistelu pikkuasioista uhkaa jättää alleen todennäköisesti suurimmat talousongelmat, joita tämä maa on koskaan rauhan aikana kokenut. Yritykset ovat pahassa puristuksessa, valtiontalous natisee liitoksissaan ja myös kunnat oireilevat selvästi.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin toimitusjohtaja Kari Nenonen sanoi maanantain Kauppalehdessä, että kuntien talouteen repeää kahden miljardin aukko. Huonoja uutisia tulvii joka tuutista. Niitä ei pidä lisätä kompastumalla lillukanvarsiin.