Kuuden puolueen hallitus olisi voinut olla juuri oikea koalitio luotsaamaan Oy Suomi Ab ulos vuonna 2008 puhjenneesta talouskriisistä mahdollisimman vähin vaurioin. Globaalista talouskriisistä tuli niin vaikea, ettei sen vaikutuksilta kyennyt välttymään mikään kansanosa.
Juuri siksi pääministeri Jyrki Kataisen johtama sikspäkki, edustaessaan poliittista kenttää oikealta vasemmalle, näytti hankalasta muodostamisestaan huolimatta oikealta ryhmältä tarttumaan maan asioihin.
Hallituksen tärkein tehtävä on luoda järjestystä kaaoksen keskelle ja hakea vastauksia eteen tuleviin ongelmiin. Helppoa työ ei ole. Sellaista päätöstä ei olekaan, jolle jokainen kansalainen taputtaisi.
Hallituksen suuresti mainostaman kehysriihen tulokset eivät ehtineet kunnolla viikon vanhoiksi, kun vasemmistoliiton puheenjohtaja, kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki vaati tehtyjen päätösten avaamista osinkoverotuksen kohdalta. Arhinmäki katsoi, ettei ministereillä ollut tarvittavia tietoja päätöksiä tehdessään.
Hänen mielestään ehdotettu osinkoratkaisu kohtelee liian montaa varakasta perheyhtiötä suopeammin kuin muita osakkeenomistajia.
Muitakin soraääniä kuuluu. Pääsiäisen jälkeen myös kokoomuksen konkari Ben Zyskowicz väläytti verosovun avaamisen mahdollisuutta. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori puolestaan on todennut ykskantaan, ettei tehtyjä päätöksiä muuteta. Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen ensikommenteista ei saanut selvää, ja myöhemmät kommentit jäivät kokonaan antamatta.
Lopputulos on pahin mahdollinen. Vaikuttaa siltä, että hallitus ei tiedä, mitä se lopulta tekee, eivätkä tiedä kansalaisetkaan. Jos tarkoituksena oli – aivan oikein – yhteisöveroja alentamalla saada investoinnit liikkeelle, nähty sekoilu tekee yrityksistä uudelleen varovaisia. Hallituksen pitäisi sentään ymmärtää, että tässä maassa ei investoida kuin vähin mahdollinen ennen kuin tiedetään, mikä on pitkällä aikavälillä verotuksen taso, työkustannusten kehitys ja energian hinta. Nyt kaikki kolme ovat usvan peitossa.
Osinkosekoilu panee kysymään myös virkamiesten vastuun perään. Jos valmistelu on ollut niin huonoa kuin nyt erityisesti puoluekentän vasemmalta laidalta väitetään, pitää myös virkamiehiä pistää vaihtoon. Poliitikot eivät voi olla kaikkien alojen syväosaajia. Virkamiesten kyvykkyyteen on voitava kaikissa oloissa luottaa.
Ministerien puolestaan pitää kysyä itseltään, mikä esti odottamasta paria kolmea viikkoa ja päättämästä vasta sitten, valmiimpien laskelmien pohjalta. Silloin olisi vältetty poliittinen umpikuja, joka todennäköisesti johtaa vasemmistoliiton lähtöön hallituksesta. Pääministeri Katainen ei voi poliittisesti peräytyä vain sen vuoksi, että Arhinmäki saa ryöpyn omiltaan. Arhinmäki ei liioin voi perääntyä antamiensa kovien lausuntojen jälkeen.
Hyvinvointivaltion aikana poliitikoiksi kasvaneille ei sellaista talouskriisiä näköjään olekaan, jonka hoitaminen olisi tärkeämpää kuin omien kasvojen säilyttäminen.