Kierrätysmateriaaleista korujen tekeminen on tänä päivänä trendikästä, sillä huoli ihmisten hukkumisesta tavaraan on antanut vihreille arvoille ja aatteille yhteiskunnassa enemmän jalansijaa.
Koruja voi kekseliäs valmistaa melkein mistä vain: legopalikoista, paperisuikaleista, minibarbinukeista, silmälasien linsseistä, rahoista, napeista ja pilkeistä.
"Myös vanhat lusikat kelpaavat ja sähköjohtojen sisältä puretut kupari- ja muut johdotkin ovat käyttökelpoisia", vakuuttaa lusikoihin tykästynyt koruntekijä Kaisu Mäki Oulusta.
Seinäjokelainen artenomi Katariina Leppänen ihastui kierrätyshopean työstämiseen niin, että hankki myös hopeasaviopettajan pätevyyden. Hopeasavi näyttää tavalliselta muovailusavelta, mutta todellisuudessa se on fi lmien- ja röntgenkuvien jätteestä eroteltua hopeaa. Hopeahiukkasten talteenoton ongelmajätteenä pidetystä kehitysjätteestä keksivät japanilaiset 1990-luvulla, ja he ovat myös patentoineet idean.
"Hopeahiukkasten lisäksi savessa on vettä ja orgaanisia aineita, jotka poltossa katoavat. Jäljelle jää vain puhdas 999-pitoinen hopea", sanoo Katariina Leppänen. Hän kertoo, että tavallisen sterlinghopean hopeapitoisuus on 925.
Hopeakoruista pitävä Katariina Leppänen tutustui hopeasaveen muutama vuosi sitten työskennellessään turkulaisessa askarteluliikkeessä. Liikkeeseen tuli hollantilainen pariskunta, joka kertoi aikeestaan perustaa Helsinkiin hopeasaveen erikoistuneen korustudion. "Vuosi oli 2007, ja sen tuttavuuden seurausta oli, että minäkin hakeuduin alan oppiin ja sitä myöten hankin myös hopeasaviopettajan sertifi kaatin. "
Nopeasti työstettävää hopeasavea muotoillaan kuin mitä tahansa savea. Tekijältään se vaatii kuitenkin tarkan ennakkosuunnittelun, sillä savi kuivuu nopeasti. Savea on kuitenkin saatavana myös hitaasti kuivuvampana, jolloin työstöaika on vähän pidempi. "Mallien suunnittelun ja ideoinnin apuna ovat myös erilaiset sabloonat, leimasimet ja tekstuurilevyt." Katariina Leppänen kertoo, että hänen ensimmäinen itse tekemä korunsa oli vapaalla kädellä muotoiltu lehtiriipus. Hänen mukaansa mallia suunnitellessa on mietittävä painon ohella myös kustannuksia.
Leppänen toteaa, että hopeasavi on harvinaisena kierrätysmateriaalina kohtalaisen arvokasta, sillä sitä myydään pienissä muutaman gramman pakkauksissa. Pienimmän seitsemän gramman pakkauksen hinta on 12 euroa. Jotain osviittaa hinnasta antaa se, kun tietää, että tavalliseen sormukseen materiaalia kuluu noin kymmenen grammaa. Mallin työstämisen jälkeen aihion annetaan kuivua. Kuivatusta voi nopeuttaa vaikkapa hiustenkuivaajalla. Kuivunut savimateriaali on Katariina Leppäsen mukaan erittäin haurasta, siksi levyt on syytä muotoilla vähintään puolitoistamillisiksi. Harjaus, viilaus ja erilaiset viimeistelyt ennen ja jälkeen polton ovat tärkeitä.
Hionnan jälkeen koru poltetaan 650--870 asteessa esim. polttouunissa tai kaasuliekillä. Myös helmet ja koristekivet, jotka eivät kestä polttoa, pitää koruun liimata vasta jälkeenpäin. Rikkimassalla tummennus ja kiillotus antavat valmiille korulle arvokkaan hohteen.