Moskovan viime päivien suunnanmuutokset ovat yllättäneet. Presidentti Vladimir Putin vaihtoi Ukrainan valot ainakin hetkeksi punaiselta keltaiselle, kun hän kehotti tällä viikolla Itä-Ukrainan kapinallisia lykkäämään alueelle sunnuntaiksi suunniteltua kansanäänestystä.
Putin ei liioin enää tyrmännyt Ukrainan kahden viikon päästä pidettäviä presidentinvaaleja. Silti hän vieraili voitonpäivänä uhmakkaasti Sevastopolissa Krimillä, joka on liitetty kansainvälisen oikeuden vastaisesti Venäjään.
Liennyttävät puheet, jos ne ovat aitoja, ovat myönteinen merkki tulenarassa tilanteessa. Moskovan äänenpainojen muutoksesta ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Vakuuttihan Putin aiemmin, että Venäjän joukkoja on vedetty Ukrainan vastaiselta rajalta, vaikka Naton mukaan vetäytymisestä ei ole havaintoja.
Onko Putin tosissaan vai pyrkiikö hän vain hämäämään? Putinin uudenlaiset lausunnot ovat tervetulleita, kun tähän mennessä on heitetty vain lisää vettä kiukaalle. Kansallismielisiä tunteita on kiihotettu Venäjällä, Krimillä ja Itä-Ukrainassa kuukausikaupalla. Lisäksi Putinilla on duumalta pitkälle menevät valtuudet toimia.
Mistä siis tuulee? ”Donetskin kansantasavallan” edustajiksi julistautuneet kapinalliset kertovat sisällissodan jo alkaneen. Itäisessä Ukrainassa on ollut lukuisia yhteenottoja Kiovaa edustavien hallituksen joukkojen ja kapinallisten kesken. Verenvuodatukselta ja kuolonuhreilta ei ole vältytty. Kahinointi ei ole vielä sisällissotaa, joskin se voi muuttua sellaiseksi.
Jos kapinallisten puheet kriisin kiihtymisestä realisoituvat, Putinin pehmentynyt linja on lähinnä käsienpesua. Näin Moskova voi todeta, ettei Venäjällä ole niskaotetta Itä-Ukrainan kapinallisista eikä osaa tai arpaa kansanäänestysaikeissa. Toinen vaihtoehto on, että tilanne on riistäytynyt Venäjän käsistä ja että separatistit toimivat riippumatta siitä, mitä Moskova sanoo.
Ennen kuin Putinia ryhdytään kiittämään tilanteen rauhoittamisesta, on katsottava, mitä Venäjä todellisuudessa tekee liennytyksen eteen. Vaikka kapinalliset eivät olisi enää Venäjän käskyvallan alla, Venäjällä on keskeinen rooli kriisin rauhoittamisessa, ennemmin tai myöhemmin.
Venäjän arvaamattomuus ja toimet Ukrainassa ovat tulleet kansainväliselle yhteisölle yllätyksenä. Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) arvioi äskettäin, että Venäjää on ehkä ymmärretty kollektiivisesti väärin, kun on kuviteltu, että sotilaallisella voimalla uhkailu ei enää kuuluisi tähän päivään. Suomessakin on luotettu monenkeskisen yhteistyön voimaan.
Pitkällä aikavälillä ei ole Venäjän etu, että se eristäytyy ja eristetään. Suomen ja Venäjän välisen kaupan kannalta kriisin pitkittyminen on onnetonta. Jo nyt varautunut suhtautuminen näkyy asiakaskatona Kaakkois-Suomessa. Kalevan mielipidemittauksesta käy ilmi, että Ukrainan kriisillä on varauksellisuutta lisäävä vaikutus myös Pyhäjoen ydinvoimahankkeeseen.
Pääkirjoitus