Paikalle astelee solakka, ketterästi liikkuva kuusikymppinen. Viiksekäs mies on mustavalkoisesta tv:stä tuttu.
Prahalainen maalivahtilegenda Jiri Holecek ottaa povitaskustaan esille valokuvan, jossa takan edessä lepää hänen nykykuntonsa salaisuus.
Suuri musta koira.
"Aikaisin aamulla teemme pitkän lenkin. Vältän rasvaisia ruokia ja menen ajoissa nukkumaan. Tässä iässä kunto ei säily ilman ahkerointia", Holecek sanoo.
Holecek ei välttänyt ahkerointia kiekkourallaan. Hän kertoo varhain huomanneensa, että maalivahdiksi tullaan ainoastaan kovalla työllä, askel askelelta.
"Päätin juniorina, että minusta tulee vielä joukkueeni ykkösveskari. Sitten päätin, että jonakin päivänä pelaan Tshekin liigassa. Sen jälkeen sovin itseni kanssa, että torjun maajoukkueessa. Kohta luonnollisesti halusin, että minut valitaan MM-kisojen parhaaksi."
Holecek oli eräs maailman ykkösmaalivahdeista 1970-luvulla. Hän pelasi jokaisen ottelun tosissaan, hurjalla keskittymisellä, moitteettomalla tekniikalla. Holecek valittiin MM-kisojen parhaaksi viitenä keväänä.
Koira on Holecekille tärkeä. Nelijalkaisen ystävänsä ansiosta hän sanoo tehneensä vielä yhden lujan päätöksen. Hän aikoo elää pitkään. Valokuva katoaa takin sisälle.
Alkaa muistelu.
"Hävisimme Wienin MM-kisoissa 1967 Suomelle ensimmäisen kerran historiassa. Pelasin yhden erän, mutta kiekkojohto syytti minua tappiosta. Jouduin kolmeksi vuodeksi sivuun - niin no joo, tietysti päätin palata vielä takaisin."
Kun Holecek hyppäsi patjat jalassa seuraavan kerran MM-jäälle, kantona kaskessa oli Neuvostoliiton punakone, joka jyräsi kuin elohopeinen sotilasparaati.
"Se oli paha joukkue, erittäin nopea, erittäin taitava. Niin joutuisaa kiekkoa pelaavia joukkueita ei ole monta tänä päivänä. Eikä tämä ole nostalgiaa."
Holecek kertoo muuttaneensa pelityyliään Neuvostoliittoa vastaan.
"Ei ollut järkeä pelata kaukana maalilta, peittämällä laukauksia. Kyttäsin maaliviivalla sekä etu- ja takatolpalla. Kun venäläinen taituri veivasi viereen, yritin ottaa kiinni mitä saa."
Eräs syy valtavaan arvostukseen on politiikka. Tshekkoslovakia eli Neuvostoliiton kainalossa, miehitettynä valtiona. Venäläisille ei pullisteltu. Tshekin hallitustasolta oli tullut jopa käsky, ettei neuvostoliittolaista veljeskansan pelaajaa sovi kaukalossa taklata tai vahingoittaa.
Kiekkoilijat saivat kumminkin sovituksi määräykseen yhden varauman: jos neukku aloittaa, niin siihen kyllä vastataan samalla mitalla. Jääkiekosta tuli vertauskuvallinen tekijä tshekkiläisille.
"Emme rakastaneet Neuvostoliittoa. Oli velvollisuus voittaa heidät. Tunsin, kuinka meillä oli kansan tuki takana, kun kohtasimme."
"Hull sanoi, että minulle on paikka Black Hawksissa. Saisin palkkaa miljoona dollaria vuodessa", Holecek muistelee.
Hull ei vitsaillut, hän oli ilmiselvästi tosissaan. Miljoonan palkkaa sai NHL:ssä vain neljä pelaajaa. Viides viherpino työnnettäisiin Holecekille. Sitten Hull esitti, että viskaa takki ylle, häivytään vauhdilla Chicagoon.
Houkutus loikata oli suuri, hetken.
"Sitten tajusin, mitä miljoona dollaria minulle maksaisi. En ehkä koskaan näkisi vaimoani ja pieniä lapsiani. Loikkarin lapset eivät pääsisi käymään koulua Tshekissä, joten heidän elämänsä olisi pilalla. Vaimo menettäisi työnsä. En ehkä koskaan palaisi Prahaan..."
Holecek vakavoituu. Hän siirtelee viinilasia etusormellaan.
"Amerikassa olisin ollut kahdestaan hattuni kanssa. Enkä ole luonteeltani cowboy. Niinpä sanoin Hullille että sorry, menen muun joukkueen mukana takaisin kotimaahan."
"Saksan jälkeen hävitin luistimeni. Päätin, etten osallistu edes ikämiespeleihin. Valmensin sen jälkeen Japanissa Sapporoa ja kotimaassani nuorisomaajoukkuetta. Innostuin eräässä vaiheessa valmentamaan myös maalivahteja", Holecek naurahtaa.
Dominik Hasek ja Petr Briza putkahtivat ulos Holecekin mokkekoulusta. Työ loppui, kun Tshekin kiekkoliitto ilmoitti Holecekille, ettei palveluksia tarvita.
"Nyt minulla on oma mainostoimisto Prahassa. Teen ihan muita asioita kuin jääkiekkoa. Seuraan toki lajia."
Miltä laji näyttää?
"Pitäisikö minun haukkua sitä? En rupea sellaiseen. Tänään pelataan nopeasti, suoraviivaisesta ja brutaalisti. Kauneus on poissa. Mutta peli on nykyajan näköistä. Miksi haikailla vanhaa, kun sitä ei takaisin saa."