Kajaani Perjantaina ensi-iltansa saava elokuva Päätalo kelpaa kirjansa lukeneille Päätalo-faneille.
Kai Lehtinen on elävä Kalle Päätalo. Äiti-Riitu on ainoa oikea eli Pirjo Leppänen. Nina Jääskeläinen säksättää kuin kirjojen Laina. Susanna Anteroinen muistuttaa rauhallista kirjojen Leenaa ja Sonni-Moilasen rooli istuu Kari Hietalahdelle.
Elokuva miellytti Päätalon kasvinkumppania, 89-vuotiasta Ville Tikkasta. Kajaanilainen kunnallisneuvos Tikkanen antoi elokuvan tekijöille vilpittömän tunnustuksen. "Kalle oli sataprosenttisesti Kalle ja Riitu oli Riitu."
Tikkasen mielestä elokuva korosti ihan oikein Kallen tavatonta herkkyyttä. Näyttelijä Kai Lehtinen eläytyi voimakkaasti ja ilo muuttui silmänräpäyksessä raskasmielisyydeksi.
"Lukuisia kertoja itkimme yhdessä Kallen kanssa, kun muistelimme lapsuutta ja nuoruutta. Heikkoja hetkiä tuli usein."
Oulua kuvattiin Vallilassa
Lavasteet ja puvut ovat tarkkaan 1950-lukua, autot, moottoripyörät ja polkupyörät myös oikean ajan museotavaraa.
Elokuva kertoo Päätalon elämästä Taivalkosken kunnanmestarina, avioelämän vaikeuksista ja kirjailijan uran vaivalloisesta alusta aina esikoiskirjan ilmestymiseen asti.
Ohjaaja Hannu Kahakorpi sanoo, että ajankuvan aitous yksityiskohtia myöten on itsestäänselvyys, olihan Kalle Päätalo milli-Kalle.
"Onneksi saimme käyttöömme dokumenttifilmejä 50-luvulta. Kirjailijan Kirvestien talo ei ole enää alkuperäisessä kunnossaan, mutta käytimme aitoa rintamamiestaloa."
Oulun ulkokuvat on filmattu Helsingin Vallilassa, jossa on samantyylisiä taloja kuin Oulussa oli reilu 50 vuotta sitten. Kallioniemen kohtaukset on kuvattu aidossa ympäristössä, ja muutakin Taivalkoskea näkyy, esimerkiksi Jalavan kauppa.
Kai tarttuu kirjoihin
Kai Lehtinen ei lukenut Päätalon kirjoja elokuvaa varten. Vasta kuvausten puolivälissä hän uskalsi tarttua romaaniin Ihmisiä telineillä, Päätalon esikoisteokseen, jonka tekovaiheista elokuva kertoo. "Aion lukea Päätalon tuotannon. Olen sitä ikäpolvea, jolle kirjailija on tuttu lähinnä lahjapaketeista. Mielenkiintoista olisi lukea teokset aikajärjestyksessä", Lehtinen sanoo.
Näyttelijän yhdennäköisyys kirjailijan kanssa hämmästytti ensin kuvausporukan ja nyt katsojatkin. Yksi syy Lehtisen mielestä on siinä, että hän tietää, miltä tuntuu, kun kädet ovat työnteosta puutuneet.
"Teen itse polttopuut, rakensin hirsitalon itse kaatamistani puista."
Piippua kaipaillaan
Edellisestä Päätalo-elokuvasta, Mikko Niskasen filmistä Nuoruuteni savotat on 20 vuotta. Kytköksiä siitä uuteen elokuvaan ovat Pirjo Leppänen Riituna ja tuottajana Marko Röhr.
Pirjo Leppäseltä kysellään yhä, missä Riitun piippu on. "Joskus säpsähdän, ennen kuin muistan, että tarkoitetaan vanhaa rooliani Niskasen elokuvissa ja tv-sarjassa. Mukavaa on ihmisten kanssa porista Päätalosta."
"Riitun rooli on ollut uskomaton matka 20-luvulta 50-luvulle. Olen tajunnut Riitun roolissa, että ihminen osaa mitä vaan, kun on pakkosaumassa."
Leppänen on työkyvyttömyyseläkkeellä Rovaniemen teatterista. Hän pystyy tekemään hieman elokuva-ja tv-työtä, esimerkiksi Taivaan tulia Kemijärvellä.
Marko Röhr tuotti Niskasen Nuoruuteni savotat, joka kuvasi Kalle Päätalon 30-lukua. Uuteen elokuvaan Päätalo-filmatisoinnit tuskin pysähtyvät, sillä 26-osaisessa Iijoki-sarjassa sekä muissa kirjoissa riittää tarinoita.
"Rahoittajat ratkaisevat, mutta uskon, että meidän suomalaisten on tehtävä elokuvia, jotka kertovat meistä. Päätalo on suomalaisuuden kulmakiviä ja hänen kirjansa ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita."
Päätalo-elokuvasta liikkuu 45 kopiota, joten se ei katoa elokuvateattereista ensi-iltaviikon jälkeen. Moni uusi kotimainen leviää vain parin kolmen kopion turvin, ja siksi elinaika jää lyhyeksi.
