Naisia mitätöidään työelämässä pienin mutta tehokkain keinoin, joihin hänen on voi olla vaikea itse puuttua. Tasa-arvon edistymisestä huolimatta elämämme vielä miesten maailmassa. Tämä käy monin tavoin ilmi torstaina filosofian tohtori Päivi Lipposen (sd.) toimittamasta kirjasta Akat aidan tekee, miehet käyvät mittaamassa (Kirjapaja).
Tärkeästä, mutta samalla vaikeasta aiheesta, koostetussa kirjassa vahvistetaan monin tavoin se, että mikä miehille on plussaa, onkin naiselle usein miinusta. Päivi Lipposen mukaan naiset itseä eivät osaa kääntää äitiyttä oikein eduksi työelämässä.
"Äitiys on mitä parhainta johtajakoulutusta, jota naisten on syytä korostaa", Lipponen lähetti terveisiä Sammon pääjohtajalle Björn Wahlroosille, jonka mielestä upseerikoulutus on reitti hyväksi johtajaksi.
Kirjassa eri alojen asiantuntijat pohtivat naisten näkymiä ja tasa-arvon toteutumista tämän päivän työelämässä, mutta haastatteluista yhdeksästä johtotehtäviin edenneestä naisesta vain ex-poliitikot Riitta Uosukainen (kok.) ja Tytti Isohookana-Asunmaa (kesk.) esiintyvät omilla nimillään.
Julkistamistilaisuudessa Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Kari Jalas korosti, että tasa-arvo on tulevaisuudessa kilpailukyky. Syrjintä ja korruptio taas ovat hänen mukaansa hyvin samankaltaisia. "Molemmissa on kyse vallan väärinkäytöstä. Ne ovat myös merkkejä kulttuurista, joka on taloudellisesti tehoton ja pitkän päälle kilpailukyvytön", Jalas totesi.
Harva nainen on puhkaissut työelämässä korkeimmat lasikatot. Syitä, jotka estävät ja rajoittavat naisten nousua uraputkessa on lukuisia. Naiset itsekin ovat kriittisiä omien taitojensa suhteen, vaikkei johtajuus olekaan kaikille tavoiteltava päämäärä. Myös työn, uran ja perheen "kolmiodraama" on naisilla ja miehillä erilainen. Naiset yleensä elävät siinä hetkessä, kun lapset ovat pieniä, miehille asia tulee mieleen monesti vasta jälkikäteen.
Lipponen perää naisilta rohkeutta ottaa riskejä ja uskallusta myös epäonnistua. Professori Arja Ropo huomautti, ettei kaikesta saa vain syyllistää miehiä.
Ropo nosti keskiöön jaetun johtajuuden, tietojen, tarinoiden faktojen ja jopa tietämättömyyden jakamisen.Se edellyttää myös kasvokkain kohtaamisen uskallusta. "Täytyy hyväksyä sylkyetäisyyttä työkaverin kanssa", Ropo rinnasti. Vain yhden johtajan päässä ei viisaus ja tieto ole.
Lisäksi Ropo muistutti, että johtajuuskin on kehollisuutta. "Naisen keho tunteineen koetaan hyvin pelottavana ja se halutaan lannistaa."
