Suomi on maailman paras paikka äideille. Maailman äitien tila 2013 -raportti paljastaa, että pohjoismaat kaappaavat muutkin kärkisijat.
Pohjoismaisessa mallissa on siis jotain sellaista, mitä muualla ei ole, kun kriteerinä käytetään äitien hyvinvointia, riskiä kuolla raskauteen ja synnytykseen, alle 5-vuotiaiden lasten kuolleisuutta, lasten koulutustasoa, maan tulotasoa ja naisten poliittista asemaa.
Pahiten asiat ovat Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa. Heikoin tilanne on Kongon demokraattisessa tasavallassa. Kongossa on mittavat luonnonvarat, mutta hyödyn keräävät muut kuin kongolaiset lapset ja äidit.
Liian nuoret ja huonosti ravitut äidit, ehkäisyn puuttuminen, levottomat olot ja väkivalta samoin kuin heikko terveydenhuolto ovat monen Afrikan maan kehityksen este. Teiniraskaudet ovat monissa kehittyneissäkin maissa huolestuttava ilmiö.
Pohjoismaisesta mallista kannattaa pitää kiinni, sillä sen hyödyt niin tasa-arvon kuin jälkikasvun tuottamisessa ovat kiistattomat.
Äitiyden ihanuus huipentuu tänään, kun jo aamusta monesta keittiöstä kuuluu kolinaa. Äidit jatkavat koiranunta, kunnes yllättyvät ja ilahtuvat sänkyyn tuodusta aamiaisesta. Pikkukätösin päiväkodissa askarrellut kortit kostuttavat silmät vuodesta toiseen.
Suomalaisessa paratiisissa on myös varjopaikkoja. Vanhemmuus on edelleen valinta, jossa nimenomaan äidit joutuvat tasapainottelemaan, joustamaan ja tekemään toisin sovitellessaan perhettä ja työuraa.
Muuten ei ole selitettävissä, että miehiä paremmin kouluttautuneiden naisten ura pikkulapsivaiheessa ja myöhemminkin jää junnaamaan paikalleen, kun pienten lasten isien urat pyrähtävät nousuun. Samalla palkkaero revähtää mittoihin, jota ei työuran aikana enää pysty kuromaan umpeen.
Kotiäitiys on yhteiskunnallisessa keskustelussa pyhitetty perheen vapaaehtoiseksi ja tietoiseksi arvovalinnaksi. Todella runsaslapsisissa perheissä näin varmasti on ja täytyykin olla, mutta ei kaikkialla.
Päivi Kivelän väitöstutkimus marraskuulta vahvistaa sen, että pitkä kotiäitiys on pikemminkin seurausta rakenteellisesta työttömyydestä ja naisalojen heikoista palkoista, kuin puhtaasti lapsen etuun pohjautuvasta arvovalinnasta.
Kotiäitiys onkin kunniallinen vaihtoehto tilanteessa, jossa on joutunut työttömäksi tai työolot ja työehdot ovat epätyydyttävät.
Lapset eivät ole ikuisesti pieniä, vaan jossain vaiheessa on edessä paluu palkkatyöhön jo pelkästään eläketurvan takia.
Kilpailu työpaikoista on kuitenkin kovaa. Kivelän väitöskirjan mukaan epävarmuuteen ja työuran katkoksellisuuteen tottuneet naiset ovat yleisesti nöyrää ja edullista työvoimaa.
Työmarkkinoiden rakenteellisia ongelmia ei pidäkään pelkistää yksilöiden henkilökohtaisiksi arvovalinnoiksi, joista heitä kiitetään tai moititaan.
Suomi on joka tapauksessa hyvä paikka niin naisille kuin miehille. Tutkimusta odotellessa ei ole uskaliasta väittää, että Suomi on maailman paras paikka myös isille.