Joulunaika on kanttorille kiireistä mutta mukavaa aikaa: on koululaisten ja päiväkotilaisten kirkkoa tai joululaulutilaisuuksia vanhainkodeilla. Kauneimpia joululauluja tulee veivattua useampaan kertaan, mutta niihin ei silti kyllästy, vakuuttaa Oulun tuomikirkkoseurakunnan kanttori Henna-Mari Sivula, 31.
"Pari viikkoa ennen joulua on tilaisuuksia on paljon, mutta voimaa saa siitä, että ihmiset ovat hyvällä mielellä. Erityisen vaikuttava kokemus oli täällä tuomiokirkossa pidetty lukioiden joulukirkko 23:n aikaan. Paikalla oli noin tuhat nuorta ja vieläpä ihan vapaaehtoisesti", Sivula kertoo.
Tuomiokirkossa on messussa poikkeuksellisesti kaksi muusikkoa: kanttori ja urkuri, kun muissa seurakunnissa on pääsääntöisesti vain yksi muusikko.
Sivulan mukaan parvelta aistii yleisön tunnelman ja sen, onko kirkkokansa menossa mukana. Kaikki tämä vaikuttaa myös soittoon tai lauluun.
"Pieniä improvisoinnin mahdollisuuksia on, mutta pyrin ottamaan yleisön huomioon jo etukäteen. Jos tiedän, että tulossa on vanhuksia, pieniä päiväkotilaisia tai kenties kehitysvammaisten ryhmä, mietin soittotapaani ja -nopeutta."
Uusia ulottuvuuksia, hieman paineitakin, kanttorin työhön on tuonut vastikään aloitettu virtuaalikirkko, jossa kirkonmenoja voi seurata reaaliajassa myös internetissä.
"On hienoa, että esimerkiksi näin joulunaikaan kauneimmat joululaulut ovat ulkosuomalaisten kuultavissa, sillä se on heille varmasti tärkeä juttu."
Kanttorin työ on ilta- ja viikonloppupainotteista, mutta "elämäntapa-ammatti" sopii yksin elävälle Sivulalle. "On etuoikeus, että saan musiikin kautta tarjota ihmisille elämyksiä. Nautin työstäni, sillä tämä on todella sosiaalinen ja monipuolinen työ."
Työillan jälkeen ei voi painua suoraan pehkuihin, vaan illan tilaisuus on käytävä vielä mielessä läpi ja nollattava työajatukset vaikka tekemällä pieni lenkki ulkoilmassa tai soittamalla tuttavalle.
Sivula on ollut tuomiokirkkoseurakunnan kanttorina puolitoista vuotta. Kanttorin uralle hän ajautui sattumalta.
"Olin suuntautumassa kaupalliselle alalle, sillä olin käynyt jo kauppaoppilaitoksen. Ajattelin jatkaa opintojani vielä yliopistossa, mutta en jaksanut lukea pääsykokeisiin. Äiti kehotti minua hakemaan kanttorikouluun. Se oli hyvä ratkaisu, sillä koen nyt olevani omalla alalla."
Sivula on harrastanut musiikkia, laulua ja pianonsoittoa, lapsesta asti. Laulua hän opiskelee tälläkin hetkellä ja tekee silloin tällöin omia soolokeikkoja.
Kerran kuukaudessa kanttorillakin on sentään viikonloppu vapaana. Silloin, kuten muillakin vapaillaan, hän kyläilee ystäviensä luona, viettää aikaa kahviloissa tai nauttii Oulun konserttitarjonnasta.