Punavalkoisia pehmeitä ihmismankeleita, takajaloillaan seisova lehmä ja ilmalla toimiva pallotykki. Mitä viisivuotias lomailija voisi enempää vauhtipuistolaitteelta toivoa? Hietasaaren Vauhtipuiston tirehtööri Kalle Komulainen arvelee, että vaikka pallotykit on rakennettu lapsille, isiä on vaikeampi saada niiden varresta irti.
"Monesti isät haluavat välttämättä Lokari-autojenkin kyytiin."
Vauhtipuistosta on viime päivinä kuulunut kova vasaran pauke. Tien varteen on noussut puiston uusi vetonaula, vekkulitalo. Talon on määrä valmistua asuntomessujen alkuun.
Idea talosta on muhinut Komulaisen päässä jo kymmenen vuotta. Kaupungin Vauhtipuistolle myöntämä seitsemän vuoden vuokrasopimus mahdollisti suuremman investoinnin.
"Pikkupojan haavehan tämä oli. Pienenä tykkäsin olla vekkulitaloissa ja halusin sellaisen tännekin. Lapsille rakentaminen on kuin rakentaisi itselleen."
Lapset apuna
Talon pystyttämiseen löytyivät myös oikeat ihmiset. Muun muassa talon sisälle paperimassasta ja kanaverkosta rakennetut eläinhahmot ovat lavastaja Merja Koistisen käsialaa. Koistinen on aikaisemmin tehnyt lavasteita teatteriin ja elokuviin, mutta vekkulitalo oli uusi aluevaltaus. "Kyllähän tämä hyvin erilainen projekti oli. En usko, että samanlaista tulee eteen ihan heti."
Lapsille tekemisessä on omat haasteensa. Kalle Komulaisen mukaan aikuiset rakentavat helposti aikuisille.
"Lapset katsovat maailmaa kuitenkin täysin erilaisin silmin. Kun lapsia kävi rakennusvaiheessa vekkulitaloa katsomassa, he eivät edes huomanneet, että sitä vielä rakennetaan, vaikka laudanpätkiä oli ympäriinsä."
Merja Koistinen kävi suunnitteluvaiheessa kysymässä lapsilta, mitä he taloon haluaisivat. Myös sekä Komulaisen että Koistisen omat lapset olivat suunnittelussa apuna. Kaikki karmiva olisi lapsista ollut kivaa, mutta sitä jouduttiin karsimaan, sillä talosta ei haluttu kummitustaloa. Pienemmillä lapsilla menivät myös tivolit ja huvipuistot sekaisin, he halusivat vekkulitaloon hassuja hattuja, joissa voisi pyöriä.
"Koska taloon haluttiin tiettyä maalaisteemaa, rakensin sinne hassuja eläimiä, jotka tekevät ihmisten asioita. Lapset tietävät, ettei lehmä voi kävellä kahdella jalalla tai possu rakentaa taloa, mikä on heistä hauskaa."
Talon ulkonäön piti Konttisen mukaan sopia myös Hietasaaren miljööseen. Oven suussa seisovat traktori toivottaa kävijät tervetulleiksi punaiseen taloon.
Idea maailmalta
Vekkulitalon varsinainen juju löytyy ulkopuolelta: rakennus näyttää siltä kuin se olisi haljennut kahtia. Katosta lähtee suuri musta railo ja ikkunat ovat vinossa.
"Merjan lavastajakokemus näkyy talon päädyssä. Talo näyttää halkaistulta ilman, että sitä tarvitsi oikeasti halkaista", Komulainen toteaa.
Vekkulitalon viehätys perustuu paljolti erilaisiin aistiharhoihin, jotka ovat idealtaan yksinkertaisia. Peileillä ja erilaisilla vinoilla pinnoilla voi tehdä paljon.Komulaisen mukaan ideoita taloon on keksitty itse ja lainattu maailmalta. Kaikki talon laitteet pallotykkejä lukuunottamatta on tehty itse.
Rakennuksessa on käynyt lapsia kokeilemassa laitteita.
"Esimerkiksi taulut, jotka näyttävät eri kulmasta katsottuina erilaisilta, eivät kiinnostaneet heitä, joten ne otettiin pois."
Lapsille rakennettaessa ovat turvamääräykset tarkempia. Vekkulitalo on rakennettu siten, että nelivuotiaat ja vanhemmat lapset voivat käydä siellä yksinään, nuoremmat vanhempien kanssa.
"Jokainen paikka, mihin sormen vain voi työntää, on pyritty poistamaan", Koistinen huomauttaa.