Suomalaisissa almanakoissa on monesti muutettu pyhäpäivien paikkaa. Ensimmäiset siirrot tapahtuivat Kustaa III:n aikana 1772, kun hallitusmiesten mielestä työrytmiä rikkovia juhlapäiviä oli liikaa.
Itsenäisyyspäivästä tuli vapaapäivä vuonna 1929, vapusta 1944. Vuonna 1955 Marianpäivä ja juhannus siirrettiin viikonloppuun. Samalla pyhäinmiestenpäivä siirrettiin sunnuntaista lauantaihin. Sillä oli merkitystä, koska työviikko oli kuusipäiväinen. Viisipäiväiseen työviikkoon siirryttiin 1960-luvun lopulla. Muutos tuli täydellisenä voimaan 1971.
Vuonna 1973 loppiainen, helatorstai ja toinen helluntaipäivä saivat uudeksi paikakseen lauantain. Vuonna 1985 eduskunta päätti palauttaa loppiaisen ja helatorstain entisille paikoilleen.
Suomalainen pyhien siirtely on ainutlaatuista maailmassa. Useissa muissa Länsi-Euroopan maissa ja esimerkiksi Yhdysvalloissa kukin uskontokunta viettää juhliaan perinteisinä päivinään, mutta päivät ovat arjelle sattuessaan normaaleja työpäiviä. Vastineeksi juhlapäivien työnteosta on sovittu viikonloppujen yhteyteen korvaavia vapaapäiviä. Esimerkiksi Englannissa tällaisia kansallisia vapaita on kolmen maanantain verran.
Englannissa ja Australiassa joulu on katsottu niin suureksi juhlaksi, että sen kunniaksi on joka vuosi saatava kaksi vapaapäivää huolimatta siitä, mille viikonpäiville pyhät osuvat. Esimerkiksi vuonna 2010 joulupäivät ovat lauantai ja sunnuntai, joten näissä maissa on vapaata 27. ja 28.12. eli maanantaina ja tiistaina.
Lähde: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto