Suomalaisten yksi pronssimitali ja neljä pistesijaa saavutettiin Helsingin MM-yleisurheilussa täysin kotimaisin voimin. Lukuisia ulkomaalaisia urheilijoita manageroiva lahtelainen Jukka Härkönen vaatii Urheiluliittoa (SUL) hakemaan apua ulkomailta.
"Olisi syytä harkita vakavasti sitä, tarvitsevatko jonkun lajiryhmän suomalaisurheilijat apua ulkomailta", viittaa Härkönen erityisesti pikajuoksun ongelmiin.
"Suomessa ei voida puhua valmennuksen onnistumisesta, kun ainoa mitali tulee järjestelmän ulkopuolelta. SUL:n varat kuluvat organisaation pyörittämiseen", Härkönen lataa.
Lahtelaismanageri on pysytellyt vuoden päivät hiljaa. Hän on kieltäytynyt haastattelupyynnöistä suivaannuttuaan suomalaisen median toimintaan Ateenan olympiakisoissa.
Härkösen manageroima Francoise Mbango-Etone leimattiin tuolloin dopingin käyttäjäksi ja Härkösen koko tiimin keinot kyseenalaistettiin, vaikka dopingkäry osoittautui pelkäksi kreikkalaisten pilaksi.
"Yksikään urheilijani ei ole koskaan kärähtänyt dopingista, eikä ollut edes epäiltynä", kommentoi Härkönen tuolloin.
Hyvinkin epäreilujen tapahtumien jälkeen Härköseltä on ollut turha pyytää tarkkaa listaa hänen tallinsa urheilijoista.
Härkösen, 52, hoidettavana on kolmatta kymmentä ulkomaalaisurheilijaa, joiden juoksevat asiat ja kisasopimukset kuuluvat hänen toimenkuvaansa.
Härkönen valmensi aikoinaan Lahdessa, mutta siirtyi 1990-luvun alkupuolella toisiin tehtäviin. Hän hankkii urheilijat hallikauden Tähtien kisaan Tampereelle ja Helsingin kesäiseen gp-kilpailuun.
"Frankie Fredericks pyysi minua hoitamaan asioitaan 1991", muistelee opettajan ja valmentajat työt sittemmin lopettanut Härkönen.
Suomalaisurheilijoista Härkönen neuvottelee Olli-Pekka Karjalaisen ja Paula Tarvaisen kilpailut.
Mokoena jäi
Evilän varjoon
Suomessa saadaan olla onnellisia, ettei pituushypyssä mitalisuosikiksi arvioitu Härkönen tallin eteläafrikkalainen Godfrey Mokoena pystynyt venymään.
"Kaveri on huikea lahjakkuus, mutta vielä täysi raakile. Vaikka hyppää 811, ei lohduta, jos ponnistaa 20 senttiä lankun takaa", Härkönen sanoo.
Monilla surkeat lähtökohdat
On lajin suomalaisjärjestelmästä mitä mieltä tahansa, näkee Härkönen lajin ongelmat muualla maailmalla.
Vaikka Härkösellä on tallissa menestyviä urheilijoita esimerkiksi Venäjältä ja kehittyneestä Etelä-Afrikasta, tulee muualta Afrikasta ja muistakin maaosista paljon hyviä yleisurheilijoita oloista, joita on vaikea edes kuvitella.
"Uskallan väittää, että osa heistä ei olisi edes kilpaillut Helsingissä ilman apuani. Toki jonkun pitää kyseisessä maassa leimata urheilijan ilmoittautuminen. Usein kansallinen yleisurheiluliitto on kuitenkin hyvin voimaton, joskus käytännössä pelkkä postilokero-osoite", Härkönen korostaa.
"Harvassa maassa urheilijat saavat niin paljon tukea kansalliselta liitolta kuin suomalaiset SUL:ltä. Puhutaan mitä tahansa, ei Suomen yleisurheilun tilanne ole huono. SUL on vakavarainen liitto", Härkönen myöntää.
Miten voimavarat kohdistetaan, onkin jo toinen asia.
Katsojilla oli Olympiastadionilla useana MM-kisapäivänä ankeat olot, mutta urheilijoita sadekeli ei tuntunut häiritsevän.
Ei ainakaan menestyneitä urheilijoita.
"Jotkut urheilijat antavat periksi ja ryhtyvät syyttelemään säätä. Kovimpien tulostaso ei putoa juuri lainkaan", Härkönen julistaa.
"Kahtena päivänä ankeat olot veivät parhaan terän tuloksista. Kisoilla oli todella surkea onni", hän sanoo.
"Kerrankin Lahdesta lähtiessäni oli aurinkoista, Mäntsälässä muuttui pilviseksi ja Keravan kohdalla piti hiljentää nopeus sateessa 120 kilometristä 60:een tunnissa, jotta uskalsi edes ajaa eteenpäin."
Helsingille
kiitosta
Härkönen välittää ainakin omien urheilijoidensa tyytyväisyyden Helsingin kisajärjestelyistä. Juoksijoita edes sade ei päässyt haittaamaan, koska verryttelyt pystyi hoitamaan kuivassa yhteystunnelissa Eläintarhan kentän ja Olympiastadionin välissä.
"Tulostasoltaan juoksut olivat parempia kuin Pariisissa (MM-kisat 2003)", Härkönen muistuttaa.
Härkönen kiertää parhaillaan maailmalla kisarumban yhä jatkuessa; Zürich, Linz, Bryssel, Rieti, Berliini, Monaco, Shanghai, Jokohama. Yksi asia lahtelaista lajissaan huolestuttaa.
"Persoonallisuuksia on liian vähän. Kassamagneetit ovat Jelena Isinbajevan jälkeen vähissä2, hän sanoo.